|
15.07.2015

Ensimmäinen muistikuvani Pak Choista on jostain 1990-luvulta kun Will & Gracen Grace paistoi sitä wokkipannulla aamiaiseksi seottuaan. Luonnollisesti tämäkin sekopää tarttui tähän hassusti nimettyyn salaattiin heti kun sitä vastaan tuli. Pak choi on ilmeisesti suomeksi pinaattikiinankaali, mutta se nyt on harvinaisen typerä nimi. Kuvaava, mutta todella todella typerä.

Pak choi pysyy mahtavan rapeana vielä paistamisen jälkeen ja on erittäin ruokaisaa. Tämä valkosipulilla ja chilillä maustettu pak choi onkin mahtava lisuke tai maukas välipala sellaisenaan.

Ainekset:

500g pak choita

oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

1 punainen chili

soijakastiketta

Huuhtele ja paloittele pak choi. Paista öljytyllä pannulla pehmeämmäksi parin minuutin ajan. Lisää valkosipuli ja chili pannulle ja jatka paistamista vielä muutaman minuutin ajan, sekoittaen ja käännellen huolellisesti. Viimeistele pienellä lorauksella soijakastiketta ja nauti!

 

Jerry 0 comments

|
15.07.2015

Bongasin pari viikkoa sitten Museokadun Anton & Antonilta tällaisia hauskan näköisiä pieniä pusseja Malmölaista lakritsia. Rökta-versio oli hieman kuin savukalan valmistamiseen käytettäviä savustuslastuja nakertaisi enkä hetkeen tiennyt yhtään, mitä elämässäni ja suussani tapahtuu, mutta Söt-lakritsit osoittautuivat mahtavan maukkaiksi makeisiksi. Itse pysyn jatkossa ehkä erossa savustetuista lakuista, mutta näistä toisista en saa tarpeekseni...

Jerry 0 comments

|
15.07.2015

Tietokoneeni hajottua meni pitkä aika ennen kuin sain uuden tilalle ja ennen kuin pääsin niin sanottuun arkeen takaisin kiinni. Kaiken tämän keskellä minulta jäi huomioimatta myös yksi erittäin tärkeä merkkipäivä - heinäkuun neljäntenä päivänä tuli nimittäin täyteen kolmas vuosi siitä kun kirjoitin ensimmäisen juttuni Anton & Antonille.

Kolmessa vuodessa on tapahtunut kaikenlaista ja kolmeen vuoteen on mahtunut paljon mahtavia herkkuja. Olen vieläkin niin häkeltynyt tästä kaikesta etten kykene asiaa sen enempää ajattelemaan, mutta lähiaikoina lupaan koota listan omista suosikeistani tämän kolmen vuoden varrelta. Siihen asti, tässä tämän kesän suosikkini, mustikkaiset munkkimuffinit eli duffinit!

 

Jerry 0 comments

|
15.07.2015

Olen pitänyt huomattavaa radiohiljaisuutta lähes koko kesän. Se ei kuitenkaan johdu siitä ettei minulla olisi mitään sanottavaa eikä siitä etten olisi keittiössä puuhastellut yhtä sun toistakin herkkua. Ei, alkukesästä rakas tietokoneeni kyllästyi minuun ja päätti lopettaa hengittämisen. Monen viikon jännityksen jälkeen kone palasi huollosta, mutta kaikkea sen sisällä piileskellyttä tietoa ei saatu pelastettua. Minun kesäni on siis mennyt uudelleenrakentamisen merkeissä.

Aluksi menetys tuntui suurelta, mutta hiljalleen olen oppinut ajattelemaan ettei siellä mitään niin tärkeää ollut. Läjäpäin kuvia ruoasta, ehkä joitain lomakuvia ja pitkiä muistilistoja asioista, jotka olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Uudelleenrakentamisessa on paljon hyvääkin. Nyt minulla on tekosyy tehdä vanhoja suosikkiruokia uudelleen, matkustaa vanhoihin matkakohteisiin uudelleen, ottaa kuvia uudelleen ja tehdä itselleni niin rakkaita listoja uudelleen.

En siis ole kuollut, vain tietokoneeni. Täällä ollaan ja täältä tullaan!

 

Jerry 0 comments

|
10.05.2015

Viikko sitten aloitin erittäin kunnianhimoisen kokeilun. Halusin kokeilla, voisinko elää täysin ilman (lisättyä) sokeria kokonaisen viikon. Kiellettyjen listalle eivät päätyneet vain selkeästi sokeroidut ruoat ja juomat, kuten karkit, leivonnaiset ynnä muut. Listalle päätyi myös monenlaista muuta ruokaa, suoraan sanottuna melkein kaikki ruoka.

Sokeria vältellessäni söin uunissa paahdettua lohta, höyrytettyjä kasviksia, keitettyä riisiä, nokkoskeittoa, itse keräämiäni villiyrttejä. Join paljon teetä ja vettä ja kirosin itseäni siitä, että koskaan lähdin tällaiseen kokeiluun.

Ensimmäisten vaikeiden päivien jälkeen olo alkoi hieman helpottua. Ensin lähti päänsärky ja mielihalut, lopulta heikko olokin lähti ja aloin tuntea oloni lähestulkoon normaaliksi. Lauantaina, viikon loppumetreillä sorruin kuitenkin sokeriin. Kävin nimittäin shampanjamessuilla enkä voinut kieltäytyä kaikista houkuttelevista laatuviineistä. Päätin, että jos itse kokeilun aloitin niin itse voin sen lopettaakin. Tein siis tietoisen päätöksen. En hävinnyt itselleni, vaan voitin kaiken.

Kokeilu oli mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä sellainen, jota aivan yhtä rigidisti haluaisin kokeilla uudelleen. Mielestäni sokeria lisätään aivan liikaa kaikkeen ja siitä on hyvä olla tietoinen, mutta nyt olen entistä varmempi siitä, että itselleni pienestä sokerista ei ole niin paljoa haittaa. Ensi viikolla aion nauttia kaksin käsin herkullisista leivonnaisista!

Jerry 0 comments