Sunset Boulevard, West Hollywood
Santa Ana Freeway, Downtown L.A.
Hollywood Walk of Fame ja Hollywood Boulevard
Los Angeles on suuren sydämen omaava suurkaupunki. Toisin kuin monissa muissa kaupungeissa, täällä se suuri sydän on vain jakautunut lukuisiin eri osiin, paikotellen jopa kymmenien kilometrien päähän toisistaan. Los Angeles ei ole kävelijän kaupunki. Muutaman korttelin viihtyisyyden jälkeen saattaa seurata kahdeksan kilometria parkkipaikkaa ja joutomaata jokaiseen suuntaan ennen kuin vastaan tulee seuraava tunnelmallinen kävelykatu. Los Angelesissa täytyy tietää, minne mennä. Jos et ole sellainen ihminen, joka tietää asioita, ei hätää - minä tiedän ja minulla on suuri suu.
Chateau Marmont, 8221 Sunset Boulevard, West Hollywood
1920-luvulla rakennettu ja sittemmin legendaariseen asemaan Hollywoodin kerman turvapaikkana noussut Chateau Marmont on ylellisyyttä alusta loppuun. Chateau'ssa, kuten paikan ystävät sitä tuttavallisesti kutsuvat, ovat asuneet kaikki Hollywoodin kulta-ajan tähdistä (Errol Flynn, Greta Garbo, Marilyn Monroe ja James Dean) tuoreempiin tähtiin, kuten Leonardo DiCaprio ja Sandra Bullock. 1950-luvulla Elizabeth Taylor piti kattohuoneistoa varattuna itselleen jatkuvasti, kaiken varalta. Sofia Coppola kuvasi Somewhere-elokuvansa täällä. Lindsay Lohan asui Chateau'ssa usean vuoden, kunnes tämän vuoden alkupuolella epäonninen tähti häädettiin maksamattomien laskujen vuoksi.
Chateau Marmontissa on vain 63 huonetta, joista osa on irrallisia mökkejä ja bungaloweja. Intiimin hotellin tunnelma on rauhoitettu, ylellinen, paheellinen. Huoneissa soi pehmeä jazz kun vieraat saapuvat. Viiden tähden palvelu, ensiluokkaiset materiaalit ja moitteeton tyylikkyys kutsuvat ihanan liialliseen juhlaan, josta Hollywood on tunnettu. Chateau'n allasalue on erittäin idyllinen ja viehättävä, ranskalaista maalaistunnelmaa henkivä. Altaaseen ei kuitenkaan kannata pulahtaa, sillä tarinan mukaan Kirsten Dunst uittaa koiraansa siellä harva se päivä.
Chateau on täynnä charmia. Samaista charmia löytyy yltäkylläisesti myös Marmontin ravintolasta, joka sijaitsee linnan vehreällä sisäpihalla, ja joka täyttyy ilta toisensa jälkeen viihdemaailman bisnesvaikuttajista, malleista ja toiveikkaista näyttelijä/laulaja/tarjoilijoista. Ruoka ei turhia kehuja ansaitse, mutta tunnelma on vailla vertaa. Epävirallinen pukukoodi on selkeästi tummat ylisuuret aurinkolasit, satelliittilautasen kokoinen hattu ja ylevä, hieman epätoivolle haiskahtava asenne.
Erillisessä rakennuksessa sijaitseva Bar Marmont (8171 Sunset Boulevard) on tyylikäs ja tunnelmallinen, useammasta pienestä huoneesta koostuva baari, joka jatkaa hotellin dekadenttia tunnelmaa. Valokuvaus on kiellettyä kaikkialla hotellin ja baarin alueella, mutta oven ulkopuolella paparazzit odottelevat yötä päivää saadakseen edes vilauksen (ja yhden hyvän kuvan) tähdistä.
Runyon Canyon Park
Losangelesilaiset ovat urheilullista kansaa. Jos he eivät surffaa, he patikoivat. Alkuvaiheen epäröintini osoittautui täysin turhaksi, ja patikointi osoittautuikin yllättävän miellyttäväksi puuhaksi. Se on periaatteessa vain kävelemistä lievässä ylämäessä. Ei ollenkaan vaikeaa.
Runyon Canyon Park on kaupungin paras patikointipaikka monesta syystä. Hyvänä päivänä kanjonireitti on täynnä keskittymistä häiritsevän kauniita ihmisiä. Hiljaisempana päivänä voi lohduttautua reitin huipulta avautuvan panoraamanäkymän avulla. Huipulta näkee niin Hollywood-kyltin kuin pitkälle kaupungin yli, selkeänä päivänä jopa melkein merelle asti.
Hollywood Forever Cemetery, 6000 Santa Monica Boulevard
Hollywood Forever Cemetery on oikea hautausmaa. Sinne on haudattu ruumiita. Sinne on haudattu myös lukuisia Hollywoodin tähtiä ja lahjakkuuksia. Rudolph Valentino, Cecil B. DeMille ja Victor Fleming ovat kaikki löytäneet viimeisen lepopaikkansa täältä. Aluetta ei kuitenkaan ole rauhoitettu vainajia muisteleville ystäville ja sukulaisille. Ei, Los Angelesissa toimitaan toisin. Täällä peritään 15 dollarin sisäänpääsymaksu, laitetaan DJ soittamaan musiikkia ja näytetään kesälauantaisin Hollywoodin klassikkoelokuvia.
Tapahtuma saattaa kuulostaa hämmentävältä, mutta käytännössä tilaisuudet ovet yllättävän kunnioittavia menehtyneitä ja historiaa kohtaan. Hautausmaalla ei ole juurikaan valoja, joten kaupungin valosaasteet eivät leviä sen ylle yhtä voimakkaana kuin toisaalla. Illan pimennyttyä tähtitaivas on selkeästi nähtävissä hautausmaan yllä samalla kun Hollywood-tähtien parhaat päivät välkkyvät valkokankaalla, ja samalla kun heidän maalliset jäänteensä maantuvat kaikkialla ympärillä. Surrealistinen ja ainutlaatuinen elämys, joka tiivistää kaupungin tunnelman kätevään pakettiin.
Varaa mukaan piknikpeitto ja viiniä. Kaikki täällä syövät todella paljon ja annoskateus iskee helposti. Pidä siis huolta, että pysyt niskan päällä ja pakkaa mukaan myös runsaasti purtavaa. Lisätietoa tapahtumista ja elokuva-listauksista osoitteesta cinespia.org.
M Café de Chaya, 7119 Melrose Avenue, West Hollywood
Gwyneth Paltrow'n ja Madonnan 90-luvulla suosima makrobioottinen ruokavalio elää yhä! Melrose Avenuen M Café de Chaya on kuitenkin tuonut makrobioottisen ruoan nykypäivään. Ruokalistalta löytyy muun muassa bataattiranskalaisia, kasvishampurilaisia ja tonnikalawrappeja sekä maukkaita detox-mehuja.
Urth Caffé, 8565 Melrose Avenue, West Hollywood
Saman kadun varrella hieman lännempänä sijaitseva, Hollywoodin kuuluisuuksien suosima Urth Caffé on ruokalistansa suhteen pitkälti samoilla linjoilla kuin M Café. Ruoka on puhdasta ja maukasta. Raaka-aineet maistuvat sille, mille niiden kuuluukin maistua. Tunnelma on rento, boheemi ja tyylikäs.
The Standard Downtown LA, 400 South Flower Street, DTLA
Standard-hotelleista on vuosien saatossa muodostunut lempihotelliketjuni. New Yorkin Meatpacking Districtissä sijaitseva The Standard on lempihotellini koko maailmassa. Ei Los Angelesin Standard-sisaruksessa asuminenkaan mitään kärsimystä ollut. 24/7-ravintolan aamiainen on yksi kaupungin parhaista, vaikka kauttaaltaan kirkkaan keltaisella sisustetussa ravintolassa tarvitseekin tummat aurinkolasit selvitäkseen ateriasta elossa.
Hotellin kattoterassilla sijaitseva allasalue muuntuu sunnuntai-iltapäivisin kaupungin kuumimmaksi menomestaksi. Nuoret, kauniit ja turhanpäiväiset saapuvat laumoissa juomaan cocktaileja, kuohuviiniä ja olutta samalla kun he tanssivat, uivat ja flirttailevat pilvenpiirtäjän katolla. Kattoterassibaari on upea myös iltaisin, varsinkin viikonloppuisin. Tunnelma ei ole aivan yhtä riehakas kuin sunnuntaibileissä, mutta upeat näkymät korvaavat kaiken.
Myös The Standardin huonepalvelua kannattaa kokeilla!
Bäco Mercat, 408 So. Main Street, DTLA
Downtownilla, The Standard -hotellin kupeessa sijaitseva Bäco Mercat on rento brasserie, jonka erikoinen nimi tulee erikoisesta leivästä, jonka nykyisen omistajan isoisä tarinan mukaan kehitti vuosikymmeniä sitten. Minusta bäco muistuttaa hämmästyttävän paljon tavallista pitaleipää, mutta olen varmasti väärässä. Muutenhan ravintolan bisnesideassa ei olisi mitään järkeä. Omaperäisyydestä tai sen puutteesta huolimatta bäcot ovat herkullisia. Suosittelen kokeilemaan El Pesco -bäcoa, jonka täytteessä kaaliraastesalaattia ja friteerattuja jättiravunpyrstöjä ryydittää herkullinen sriracha-kastike.
Bestia, 201 East 7th Place, DTLA
Bestia on yksi kaupungin trendikkäimmistä ravintoloista tällä hetkellä. Gwyneth Paltrow suositteli ravintolaa goop-sivustollaan ja Los Angeles Magazine nimesi ravintolan pizzat kaupungin parhaiksi. Kannattaa siis varata pöytä ajoissa. Ravintola sijaitsee Downtownin laitamilla Arts District -nimisellä alueella vanhassa teurastamossa. Tiiliseinäisen 'industrial chic' -tilan katosta roikkuu yhä lihakoukkuja. Ravintola on erittäin äänekäs, ja tunnelma on hektinen. Kaikki ruoka tarjoillaan jaettuna nautintona, eli Bestiassa saa mahdollisuuden kokeilla useampia annoksia, kunhan pääsee illalliskumppaneiden kanssa yhteisymmärrykseen siitä, mitä tilata.
Bestia on kaikin tavoin mahtava ravintolaelämys ja ansaitsee kaiken kehun, mitä sille joka suunnasta satelee. On vain yksi mutta. En usko, että Gwyneth Paltrow käveli kehuttuun illallisravintolaansa iltahämärällä. Minä kävelin, koko Downtownin ja niin sanotun Arts Districtin läpi. Todellisuudessa taidetta ei juurikaan näkynyt, mutta pahanhajuiset kodittomat, uhkaavat meksikolaissyntyiset jengiläiset ja urbaani rappeutuminen loivat osallaan alueen uniikkia tunnelmaa.
Venice Beach & Santa Monica
Los Angelesin rannikon Venice ja Santa Monica ovat ehkä lempialuettani koko kaupungissa. Alueella vallitsee pikkukaupungin tunnelma. Kaikki tuntuvat tuntevan toisensa. Ympärillä pörrää rullaluistelijoita ja surffareita. Joku istuu nurmikolla tai hiekkarannalla soitellen kitaraa ja poltellen (laillista lääke-)marijuanaa. Italian Venetsiaa mallinaan pitänyt Venice ei kauniista kanaaleistaan huolimatta aivan täysin tuo mieleen eurooppalaista esikuvaansa, mutta omana itsenään Kalifornian Venice on raikas tuulahdus L.A.:n betoniviidakon keskellä.
Venice on myös yksi kaupungin parhaista kohteista hyvän ruoan ystäville. Suuntaa alueelle esimerkiksi rennolle lauantai-brunssille ja raahaudu sen jälkeen rantabulevardille ja Santa Monican laiturille aurinkoista päivää viettämään.
The Tasting Kitchen, 6400 Abbot Kinney Boulevard, Venice
The Tasting Kitchen on täydellinen vaihtoehto niille, jotka eivät millään saaneet pöytävarausta mahdottoman suositusta Gjelina-ravintolasta saman kadun varrelta. Brunssilista tarjoaa amerikkalaista lohturuokaa, joista yksi aiheutti runsaasti ihastusta ja hämmästystä. Chicken & Waffles. Anna ajatuksen kyteä hetki. Friteerattua kanaa, paistettua vohvelia, pehmeää voita, vaahterasiirappia, juusto-pippurikastiketta... Tämä annos on niin kieroutunut, että sitä ei voi olla rakastamatta. En ole vieläkään varma, mitä söin. Elämys oli kuitenkin ikimuistoinen.
Local 1205, 1205 Abbot Kinney Boulevard
Abbot Kinneyn lukuisten ravintoloiden, kahviloiden ja viinibaarien lisäksi Venicen pääkadulta löytyy myös mainioita putiikkeja ja ruokakauppoja, joista oma suosikkini on Local 1205. Tuorepuristettuja mehuja, smoothieita, tuoreita hedelmiä, herkullista ruokaa, ja kaupan takaosasta löytyy myös osteribaari. Täällä voi viettää vaikka koko päivän!
Shutters On the Beach, 1 Pico Boulevard, Santa Monica
Shutters on the Beach -hotellin aulabaarista ja sen terassilta aukeavat mahtavat näkymät Venice Beachille ja merelle sekä (jos oikein kurkottaa) pohjoisessa lymyävälle Santa Monica Pierille. Hamptons yacht club -tunnelmaa henkivän baarin asiakkaat ovat kaikki pukeutuneet Ralph Laureniin tai Gantiin ja heidän hiuksensa on kammattu huolellisesti. Raikkaiden cocktailien lisäksi baarissa on tarjolla erinomainen valikoima viinejä laseittain. Lindsay Lohanilla on tänne porttikielto. En ole koskaan kokenut näin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Kokeile myös:
High Rooftop Lounge, Hotel Erwin, 1697 Pacific Avenue, Venice
Maltillisella korkeudella sijaitseva Erwin-hotellin kattoterassibaari tarjoaa kauniit merinäköalat leveilevän tyylikkäässä ympäristössä.
The Bungalow Santa Monica, Fairmont Miramar Hotel & Bungalows, 101 Wilshire Boulevard, Santa Monica
Tämä cocktailbaari, kuten suurin osa Los Angelesin baareista, sijaitsee luksushotellin yhteydessä. The Bungalow on kuitenkin askeleen tai kaksi muita edellä. Tässä rennossa ja tyylikkäässä terassibaarissa voit pelata pingistä ja nauttia pikkupurtavista ja maukkaista juomista vehreässä paratiisissa. Tilassa järjestetään usein myös häätilaisuuksia, joiden vuoksi baari saattaa olla yleisöltä suljettu lauantaisin.
Griffith Observatory Park
Griffith Observatory on Los Angelesin paras turistikohde. Se ei kuitenkaan vedä puoleensa turisteja, ja siinä sen hienous seisookin. Tänne kannattaa suunnata juuri ennen auringonlaskua, jolloin upeat kaupunkinäkymät ehtii nähdä sekä auringonvalossa että pimeän jälkeen. On sanoinkuvaamattoman upea elämys nähdä kun hämärän tullen kaupungin valot alkavat syttyä yksitellen. Los Angeles on käsittämättömän laajalle levittäytynyt kaupunki, ja ylhäältä päin katoessa sen vasta oikeasti käsittää.
Kaupungin valojen sytyttyä on myös helppo ymmärtää valomeri-käsitteen synty. Kaupungin valojen kimallus, vipatus ja vilkkuminen todella synnyttää mielikuvan kaukaisuudessa aaltoilevasta valomerestä.
Kirjoitin eilen viimeisimmästä San Franciscon visiitistäni, mutta unohdin mainita, että vietin itse asiassa suurimman osan toukokuustani tänä vuonna tien päällä Kaliforniassa. Ei se mitään, minulla on aikaa kertoa ja kehuskella matkastani nyt. Vietettyämme pitkän (erittäin, erittäin pitkän) viikonlopun San Franciscossa hyppäsimme vuokra-autoomme, ja vajaan tunnin taistelun jälkeen osasimme jopa käynnistää sen. En vieläkään täysin ymmärrä, miten ja miksi teknologinen kehitys on johtanut siihen, että auton avaimia ei enää pidetä tarpeellisina.
Lähdimme matkalle yhden läheisimmän, rakkaimman ja rasittavimman ystäväni kanssa. Ei, rasittava on väärä sana. Voimakastahtoinen, määrätietoinen, luja persoona. Olemme molemmat samanlaisia. Luultavasti olemme molemmat myös yhtä yllättyneitä siitä, että olemme edelleen ystäviä, vaikka vietimme useamman viikon yhdessä aamusta aamuun. Jaetut haasteet, saavutukset ja seikkailut ovat nyt muistoja, joita vaalin. Ne ovat osa minua. Matka oli kaikkea mitä odotin ja enemmän. Se oli ikimuistoinen seikkailu, josta olen erittäin kiitollinen itselleni.
Kalifornia-parkaa koettelivat matkamme aikana maanjäristykset, laajalle levinneet metsäpalot, ukkosmyrskyt ja lumikuurot sekä lämpimien Santa Ana -tuulien aiheuttamat ennätyshelteet. Ensimmäinen muistikuvani kyseisistä lämpimistä puhalluksista on jostain 90-luvun puolivälistä kun pienenä muksuna tapitin tv:tä ja Beverly Hills 90210 (joka ei koskaan ollut lempiohjelmani, Melrose Place oli ja on yhä paljon parempi ohjelma) opetti, että joka kevät Kaliforniaan puhaltavat SA-tuulet eivät ole naurun asia. Kelly oli aina jotenkin sekava eikä osannut ollenkaan keskittyä silloin kun tuulet puhalsivat, ja Donnakin taisi menettää neitsyytensä siinä yhdeksännen tuotantokauden paikkeilla samaisten tuulten puhkuessa.
Minua nämä lämpimät tuulet eivät puhaltaneet kohti drastisia ratkaisuja, mutta voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että olin matkani aikana rohkea ja avomielinen. Ylitin itseni, alitin itseni. Opin paljon uutta ja unohdin suuren osan aiemmin opitusta. Olin vapaa.
NAPA
Matkamme vei meidät ensin San Franciscon pohjoispuolella sijaitsevalle Napa Valleyn viinialueelle. Yövyimme The Meritage Resort & Spa -lomakeskuksessa (875 Bordeaux Way, Napa), jossa oli potentiaalia, mutta joka pohjimmiltaan tuntui hieman liian keskiamerikkalaiselta. Meritagessa järjestettiin vierailumme aikana Napa Valley Luxury Wedding Show, jonne oli tietenkin aivan pakko mennä.
Kuvittele maailman mauttomin peilisali täynnä räikeitä ja siirappisia hääkoristeita, tupsua, puuhkaa ja sifonkia etkä ole vielä lähelläkään häämessujen mauttomuuden mittasuhteita. Hääkakkumaistiaiset tosin olivat erittäin maukkaita. Täytyy ehkä mennä naimisiin. Kuka nyt ei kakusta pidä?
Häämessut, kuten joulu ja syntymäpäivä ja kaikki muut parhaat juhlatapahtumat, ovat vain kerran vuodessa. Meritagessa ja Napa Valleyssa riittää kuitenkin tekemistä rauhallisempanakin aikana. Osallistu hotellin oman viinitilan kierrokselle jos haluat tuntea olosi poikkeuksellisen älykkääksi. Jos pidät itseäsi jo valmiiksi keskivertoa älykkäämpänä, suuntaa alueen laatuviinitaloille.
Vierailun arvoisia viinitiloja Napa Valleyn alueella:
Inglenook Winery, 1991 St. Helena Highway, Rutherford
Alunperin suomalaisen merikapteenin rakennuttama erinomaisen kaunis kartano on jo itsessään vierailun arvoinen. Elokuvafaneja saattaa kiinnostaa, että vuonna 1975, vain vuotta toisen Kummisetä-elokuvan ensi-illan jälkeen elokuvaohjaaja Francis Ford Coppola osti kyseisen kartanon ja sitä ympäröivät viinitilat. Jos tämä ei vielä houkuttele, suuntaa Inglenookiin sen erinomaisten viinien perässä.
Robert Mondavi Winery, 7801 St. Helena Highway, Napa
Robert Mondavin viinit ovat Napa Valleyn parhaasta päästä. Heidän viinejään löytyy myös Alkon valikoimasta, jos välimatka Kaliforniaan tuntuu liian pitkältä.
Opus One Winery, 7900 St. Helena Highway, Oakville
Opus One valmistaa yhtä Kalifornian arvostetuinta ja kalleinta punaviiniä. Pidä odotukset maltillisina ja maista avoimin mielin.
Domaine Carneros, 1240 Duhig Road, Napa
Taittinger-sampanjatalon omistama Domaine Carneros on must-see-kohde jokaiselle itseään kunnioittavalle sampanjafanaatikolle. Osa talon viineistä on erinomaisia, osa hienoisia pettymyksiä, osa täysin turhia. Kaunis viinitila ja sen tuotokset ovat vaihtelevasta laadusta huolimatta ehdottomasti vierailun arvoisia.
Chardonnay-rypäleitä Taittinger-sampanjatalon Kalifornian tiluksilla (Domaine Carneros)
Oxbow Public Market, 644 1st Street, Napa
Napa on erittäin pieni ja rauhallinen kylä, jossa ei ole juuri mitään tekemistä. Alueelle sattuessa kannattaa kuitenkin piipahtaa Oxbow Public Marketissa. Tunnelmallisesta kauppahallista löytyy paikallisia luomuhedelmiä, -vihanneksia ja -marjoja, tuorepuristettuja mehuja ja smoothieita sekä useita ruokakojuja ja ravintoloita. The Kitchen Table soveltuu niin hienostuneeseen illalliseen kuin rentoon ja huolettomaan päivälliseen. Kauden mukana vaihteleva ruokalista esittelee ylpeästi lähialueelta kerättyjä raaka-aineita.
MONTEREY
Napa Valleyn pikakierroksen jälkeen lähdimme ajamaan etelää kohti. Sadan tunnin ajomatkalta tuntuneen (todellisuudessa 2,5 tuntia - olen hieman kärsimätön) matkan ja kolmenkymmenen hämärän huoltoasema- ja/tai diner-pysähdyksen jälkeen saavuimme viimein Montereyn pikkukylään. Monterey oli aikoinaan tunnettu maan suurimpana sardiinien purkituskaupunkina, mutta viimeinenkin tehdas suljettiin vuonna 1973 ja nykyään kaupunki on kuin kissanminttua amerikkalaisille keski-iän ylittäneille turisteille. Kaikkialla siis tuoksuu huulirasvalle, kuolemalle ja vaniljaparfyymille.
Kaupunki itsessään on kuitenkin kaunis ja suhteellisen rauhallinen elämys. Rannassa on muutama ravintola, joista saa hyvänä päivänä erittäin kelvollista miekkakalaa.
CARMEL
Aivan Montereyn kupeessa (vain 4,5 mailia etelään) sijaitsee Carmel, jonka pormestarina Clint Eastwood toimi muutaman vuoden ajan 80-luvun loppupuolella. Carmel on rauhallinen, aito ja tunnelmallinen. Talot ovat kuin smurffien kesämökkejä eivätkä paikalliset näytä mitenkään ulkopuoliselta tässä mielikuvassa.
Kaupungin laitamilla sijaitseva 17 Mile Drive on yksi alueen kauneimmista paikoista. Tämä tiivistetty versio Kalifornian road tripistä on ehdottomasti ajamisen arvoinen. Tämän 17 mailin ajomatkan varrella sijaitsee myös Pebble Beach Golf Club, jossa voi harjoitella swingiään poikkeuksellisen kauniiden ihmisten ja maisemien ympäröimänä.
BIG SUR
McWay Falls, Julia Pfeiffer Burns State Park, Big Sur
Carmelin eteläpuolella Kalifornian rannikko muuttuu erittäin jylhäksi vuoristomaisemaksi, joka jättää paatuneenkin matkailijan sanattomaksi. Big Sur -alueen jokainen näkymä on kuin kaunis maalaus. Toisella puolella tietä kohoaa korkea kiviseinä, toisella puolella taas odottaa jyrkkä ja pitkä pudotus kivikkoiseen ja myrskyävään Tyyneenmereen. Tiet ovat paikotellen melko kapeita ja mutkikkaita, joten tämä ei ole paras reitti heikkohermoiselle kuskille. Toistuvasti maailman kauniimpien ajomatkojen joukkoon listattu alue on kuitenkin elämys, jonka eteen kannattaa vaikka hankkia ystävä, joka ajaa mielellään autoa. Niin minäkin tein.
Post Ranch Inn, 47900 California 1, Big Sur
Yövyimme Post Ranch Inn -hotellissa Big Surin rannikolla. Post Ranch Inn on ehkä tähänastisen elämäni kallein hotelli, mutta koen kuitenkin saaneeni joka ikiselle pennille vastinetta. Ei edes hävetä myöntää, että hypin tasajalkaa onnesta maistaessani hintaan kuuluvan minibaarin chocolate chip cookieseja.
Yli 40 hehtaarin luonnonalueen ympäröimä Post Ranch koostuu kourallisesta yksittäisiä mökkejä. Alueella vallitsee orgaaninen arkkitehtuuri, kaikki mökit on tehty oman alueen raaka-aineita hyödyntäen. Joidenkin mökkien katolla kasvaa ruohoa ja heinää, toiset seisovat puujaloilla jyrkässä vuoristomaisemassa. Hotellivieraita kuljetetaan alueella mustissa Lexus-autoissa ja kaikki toiveet täytetään.
Olin pakahtua onnesta jo sisään kirjautuessamme kun minulle tarjottiin heti sampanjaa. My kind of place, vaikka tällä kertaa jouduinkin kieltäytymään. Kyllä, minulla oli hyvä syy ja ei, se syy ei ole raskaus. Lähdin nimittäin heti patikoimaan läheiseen Julia Pfeiffer Burns State Parkiin. Tämä luonnonpuisto on täynnä nähtävää, ja McWay Falls -vesiputous on vain alkua. Ewoldsen Trail -patikointireitti alkaa tuhansia vuosia vanhojen jättipunapuiden ympäröimänä ja huipentuu upeaan merinäköalaan. Oli sanoinkuvaamattoman hieno kokemus seisoa yksin keskellä rauhaisaa metsää ikivanhojen puiden kohotessa paljon minua korkeammalle. Kuuntelin purojen solinaa, puiden havinaa ja lintujen laulua ja rauhoituin.
Myös Post Ranch Inn -alue on täynnä upeita elämyksiä. Hotellivieraita odottaa kaksi lämmitettyä 'Infinity Pool' -allasta, täysimittainen uima-allas, mahtava ravintola ja ensiluokkainen palvelu, opastettuja joogatunteja ja lukuisia metsäreittejä. Aamulenkillä vastaani tepasteli kaksi villipeuraa ja villikalkkuna. Meren tuntumassa lainasin kanadalaisen naisen kiikareita ja näin delfiinien ilakoivan aallokossa.
Jokaisessa mökissä on myös oma takka ja poreamme, joiden avulla voi rentoutua pitkän patikoinnin päätteeksi. Näkymä poreammeesta, ja sen viereiseltä terassilta, on hiljentävä. Toisella puolella Tyynenmeren aallot iskeytyvät kivikkoiseen päätyynsä. Toisessa suunnassa odottaa koskematon metsä, hiljaisuus, rauha.
Lämpimän illan hämärtyessä istuin terassilla ja katselin illan mukana pimenevää metsää. Heinäsirkat ja sammakot ääntelehtivät, tuuli humisi ja heilutteli puiden lehtiä. Puhdas ilma tuntui hyvältä keuhkoissa. Mökissä ritisevä takkatuli lämmitti poreammeen rentouttamaa selkääni. Metsässä ei tapahtunut mitään, se vain oli olemassa, tähtitaivaan valaisemana. Tuntui kuin olisin löytänyt paikkani maailmassa. Tunsin oloni vapauttavan merkityksettömäksi.
SANTA BARBARA
Viimeinen välietappimme ennen Los Angelesissa häämöttävää määränpäätä oli Santa Barbara, joka on minulle ollut aiemmin tuttu vain samannimisen 80-luvun saippuaoopperan takia. Odotukseni olivat erittäin matalat. Ajattelin, että Santa Barbara olisi kuin Monterey, eläkeläisten valtaama aavekaupunki. Minua odotti kuitenkin positiivinen yllätys.
Santa Barbara on erittäin eläväinen kaupunki. Jokaisessa kadunkulmassa tuntuu odottavan jonkinlainen tapahtuma, joka vetää laumoittain huolettomia paikallisia puoleensa. State Streetin maalaismarkkinoilta voi tehdä mahtavia löytöjä. Samaa katua reunustavat terassiravintolat ovat täynnä kauniita ihmisiä aamusta iltaan. Joka toisesta kadunkulmasta löytyy myös jonkinlainen mehupuoti, jotka ovat uusi ei-niin-salainen paheeni.
Santa Barbaran hotellimme oli vaatimaton, varsinkin edelliseen elämykseen verrattuna. Kaikki oli päällystetty kokolattiamatolla, mukaanlukien palmukuvioinen sohvamme. Näkymä hotellilta oli kuitenkin upea, varsinkin illalla. Kaupungin pitkää rantaa komistava Stearns Wharf -laituri on kesäillan hämärtyessä ja valojen syttyessä todella kaunis.
Matkamme määränpäätä ei ollut vielä saavutettu, mutta niin paljon oli jo tehty, nähty, koettu.
Mission Dolores Park
Chinatown (yllä) ja Golden Gate Bridge (alla)
San Francisco on kuin Yhdysvaltojen oma pieni Suomi siinä mielessä, että se päätyy vuosi toisensa jälkeen erinäisten listausten kärkeen USA:n parhaana ruokakaupunkina ja parhaan ilmanlaadun tai onnellisimmat asukkaat omaavana kaupunkina. Aivan kuin suomalaisten, myös sanfranciscolaisten on ajoittain vaikea ymmärtää, millä he ovat kärkipaikkansa ansainneet.
Onnellisia paikalliset kuitenkin ovat, täysin kiistämättä. Ihmiset kävelevätkin jotenkin onnellisen näköisesti. He saattavat jopa hymyillä toisilleen kadulla. Tässä miljoonakaupungissa (8,4 miljoonaa asukasta) voi havaita pikkukaupungin tunnelmaa ja perikalifornialaista rentoa elämänasennetta. San Francisco on puhdas, kotoisa, rento, vaatimaton, rauhallinen, eläväinen, merellinen. San Francisco on oma itsensä.
San Franciscossa jokaisen nurkan takana odottaa uusia elämyksiä. Kaupunki on täynnä dynaamisia ja vivahteikkaita kaupunginosia, joista kaikilla on oma voimakas persoonansa. Kukkuloiden ja kartanoiden Nob Hill, Siskoni on noita -henkisten värikkäiden puutalojen Pacific Heights, Sean Conneryn ja Meg Ryanin tähdittämässä elokuvassakin esiintynyt Presidio, The Castro, joka on vuosien saatossa muuttunut rauhallisesta pikku-Skandinaviasta räikeäksi homokaupunginosaksi, hipstereiden ja meksikolaisten taco-kojujen valtaama Mission District, hipstereiden valtaama Hayes Valley, hipstereiden valtaama Haight-Ashbury...
Laajalle levinneestä hipsteriongelmasta huolimatta San Francisco onnistuu säilyttämään raikkaan charminsa. Kaupungin ainoa turisteja kuhiseva kaupunginosa on täysin yllätyksettömästi myös kaupungin ankein elämys. Fisherman's Wharf on kuitenkin vierailun arvoinen kolmesta erittäin voimakkaasta syystä: merileijonat, leipä ja upeat näkymät.
Fisherman's Wharfin merellisessä ympäristössä voi ihailla Golden Gate -siltaa ei-niin-kaukaisessa kaukaisuudessa samalla kun vyölaukkuihin pukeutuneet japanilaiset, saksalaiset ja suomalaiset räpsivät valokuvia, ostavat matkamuistokaupasta jääkaappimagneetteja ja unohtavat suurimman osan normaaleista käyttäytymissäännöistä.
Ensiahdistukseen kannattaa kokeilla San Franciscon suurta paikallisherkkua eli sourdough-leipää, jota tarjoaa muun muassa Boudin Bakery osoitteessa 160 Jefferson Street. Rantaravintoloissa voi nauttia myös kalakeittoa sourdough-leivästä valmistetuista leipäkulhoista, joista puhuin ensimmäistä kertaa jo lähes vuosi sitten tässä kirjoituksessa.
Jos edes leipä ei auta, suuntaa laiturin ja ostoskeskuksen hybridiin (Pier 39), jonka päädyssä voit hämmästellä auringossa ilakoivia rentoja merileijonia, jota ovat yllättävän viihdyttäviä vaikka ne eivät oikeastaan tee mitään.
Jos se ei vielä ole tullut selväksi, väännetään vielä rautalangasta. San Franciscossa yksi suurimmista nähtävyyksistä on ruoka. Kaupungin keittiö on toiminut sulatusuunina lukuisten lähialueiden ruokakulttuureille, ja nyt samassa korttelissa voi tulla vastaan perinteistä amerikkalaista, Tyynenmeren saarivaltioiden perinneruokia, aasialaista, australialaista ja meksikolaista ruokaa. Kokeile rohkeasti myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle jääviä ruokia, ne ovat useimmiten niitä parhaita. Nimim. Ainoastaan elävät mustekalat jätin syömättä.
Ferry Building Farmer's Market, San Francisco Ferry Building, 1 Sausalito
Tiistaisin, torstaisin (klo 10-14) ja lauantaisin (08-14) Ferry Buildingin sisäpihalla järjestetyt maalaismarkkinat ovat täynnä mahtavia löytöjä. Falafeleja, grilliruokaa, meksikolaista aamiaisruokaa, tuoreita marjoja ja hedelmiä, tuorepuristettuja mehuja... Kaikkiin makuihin löytyy varmasti jotain, ja lauantaisin tarjolla on laajimman valikoiman lisäksi myös elävää musiikkia. Ruokaa syödessään kannattaa kuitenkin olla varovainen, jotta hevosen kokoiset lokit eivät vie herkkuja mennessään. Siinä saattaisi nimittäin itku tirahtaa.
Nopa, 560 Divisadero Street
Kauniin Alamo Square Parkin reunustalla sijaitseva Nopa on yksi tämän hetken kuumimmista sanfranciscolaisista ravintoloista. Se on päivä toisensä jälkeen täynnä lähinaapuruston iloisia ihmisiä ja muita paikallisia ruokafanaatikkoja. Samanaikaisesti hektisen ja rauhoittavan tunnelman sekä kauniiden ihmisten lisäksi ravintolan suuri vetonaula on sen tyylikkäästi valmistettu lohturuoka.
Jos kaupungin paras hampurilainen ei kiinnosta, kokeile esimerkiksi rotisserie chicken -annosta, jonka näet kypsyvän avokeittiön liekkiuunissa. Jätä kuitenkin jälkiruoka väliin ja suuntaa kaupungin herkullisimmalle jäätelölle naapurin delin (550 Divisadero St) yhteydessä sijaitsevasta Bi-Rite Creamery -jäätelökojusta. Paahdetun banaanin ja raparperijuustokakun lisäksi listalla loistavat myös muut kausittain vaihtuvat erikoismaut. Kokeile vaikka kaikkia, et pety.
Kaupungin keskustan laitamilla sijaitseva Mission District, kuten aiemmin jo totesin, on täysin hipstereiden hallinnassa. Ainoat ei-ironisesti olemassaolevat vastaantulijat ovat amerikanmeksikolaisia, jotka ainakin cinco de mayo -juhlapäivänään olivat vallanneet suuren osan Mission Dolores Parkin viheriöistä omiin avocadon ja salsan makuisiin puuhiinsa.
Muina päivinä puistossa saattaa olla kyllästykseen asti hipstereitä, mutta puiston näkymät ovat kaupungin parhaat. Tunnelma on myös yllättävän rento ja iloinen. Useimpina lauantaina ahkerat hipsterit raahaavat puistoon myös DJ-pöydät, jotta he voivat hyppiä hyppynaruilla tai pyöritellä hulavannetta ironisesti trendikkään musiikin tahtiin.
Jos kaipaat puistoon herkkueväitä, piipahda kaupungin parhaassa leipomossa. Tartine Bakery (600 Guerrero Street) on yksi kaupungin suosituimmista leipomoista, joten tähän piipahdukseen kannattaa varata aikaa - kahvia ja pullaa saattaa joutua jonottamaan jopa 30 minuuttia. Jos jonottaminen ei ole juttusi (varoituksen sana: kalifornialaiset rakastavat jonottamista), nappaa viinipullo kainaloon, valitse paikka nurmikolta läheltä DJ:tä ja rentoudu ilman leivonnaisia.
Foreign Cinema, 2534 Mission Street
Foreign Cinema on kaupungin (ehkä) erikoisin ja tunnelmallisin ravintola. Tässä Mission District -alueella sijaitsevassa ravintolassa kannattaa ehdottomasti pyytää pöytä lämpölampuilla turvatulta sisäpihalta, jossa näytetään illan hämärryttyä ravintolan nimen mukaisesti ulkomaalaisia elokuvia. Ruokalista koostuu lähialueen raaka-aineista, eli voit odottaa paljon avokadoa, mereneläviä ja rohkeita makuyhdistelmiä.
Jos jano iskee illallisen jälkeen, suuntaa johonkin näistä alueen kuppiloista:
Little Baobab, 3388 19th Street
Tämä etiopialainen salsaklubi on juuri niin omituinen paikka, miltä se kuulostaa. Kuvittele rähjäisen juottolan, afrikkalaisen pikaruokapaikan ja turkoosin yhteentörmäys etkä vieläkään ole aivan perillä Little Baobabissa. Tunnelma on valikoituina iltoina villi, toisina taas täysin kuollut. Jos osut paikalle liian rauhallisena iltana, ota suunnaksi Amnesia (853 Valencia Street), jonka jazz-lounge-tunnelma valloittaa huononkin musiikin ystävän. Toinen hyvä vaihtoehto on saman kadun varrella sijaitseva Luna Park (694 Valencia Street), jonka viehätysvoiman luovat yllättävän hyvä viinilista, erikoiset cocktailit ja pelottavat baarimikot.
Illan kääntyessä yöhön San Francisco herää kuitenkin täyteen eloon, eivätkä vaihtoehdot jää vähiin. Kokeile myös näitä illanviettokohteita:
620 Jones, 620 Jones Street
Tämä korkeanpaikankammoisille sopiva kattoterassi (baari sijaitsee 1. kerroksessa) on sään salliessa täynnä viikonpäivästä huolimatta. Kesäisen pohjoismaista tunnelmaa huokuva baari tarjoaa hauskan ja monipuolisen asiakaskunnan, hyviä cocktaileja ja halpaa sangriaa keskeisellä sijainnilla. Mitä muuta voi toivoa?
111 Minna, 111 Minna Street
Taidegalleria päivisin, tanssiklubi iltaisin. Tanssit säästetään kuitenkin erikoistapahtumiin, joita ei järjestetä joka viikko. Tarkista tapahtumakalenteri gallerian nettisivuilta www.111minnagallery.com.
Belden Place
Tämä San Franciscon FiDin pilvenpiirtäjien keskellä sijaitseva eurooppalaistyylinen kävelykatu on täynnä terassiravintoloita, jotka tarjoavat herkullista purtavaa ja sitäkin maittavampia juomia. Upea kohde myöhäiselle illalliselle, muutamille lasillisille tai romanttiselle kohtaamiselle. Täydellinen irtiotto kaupungin kiireistä.
San Francisco on yksi lempikaupungeistani koko maailmassa. Se on kaupunki, johon voi palata kerta toisensa jälkeen ja löytää aina jotain täysin uutta. San Francisco on ainutlaatuinen. San Francisco on oma itsensä. San Francisco elää.
Fyra portioner
1 knippe vårlök
1 kruka bladpersilja
1/2 kruka gräslök
1 vitlöksklyfta
50 g pumpafrön
75 g parmesanost
3 msk smör
Spagetti för fura
1. Sätt ugnen på 175 grader. Dela vårlökarna på längden och placera på ett ugnsfat, ringla över lite olivolja och massera in den, salta med flingsalt. Ställ i ugnen i cirka 10 minuter.
2. Koka pastan enligt anvisningar, låt rinna av.
3. Hacka upp bladpersilja och gräslök, pressa vitlöken.
4. Rosta snabbt pumpafröna i en torr stekpanna (du kan också lägga dem med vårlöken i ugnen).
5. Riv parmesanen fint.
6. Placera pastan på ett stort fat eller skål och klicka över 3 msk smör. Tillsätt bladpersilja, gräslök, vitlök, pumpafrön och parmesan. Blanda ordentligt med en större gaffel eller två små.
7. Servera pastan med vårlöken.
