Kotiruokaa, erikoisuuksia, lihaa, kalaa. Tuhdimpaa ruokaa ja kevyempää. Vaihtelua ruokavalioon täytyy saada, mutta meidän perheessämme palataan aina aasialaisiin herkkuihin, pari kertaa viikossa. Tämä itsekehitetty aasialaistyyppinen resepti yhdistää soijaa, chiliä ja valkosipulia, takuuvarma kimppa kuten lime, chili ja valkosipulikin. Mausteseoksen tekee minuuteissa, mutta kanankoivet haudutetaan hitaasti uunissa mureiksi.
5-6 luomukanan koipireittä
1 dl soijaa
0,5 dl hunajaa
Teelusikallinen Chiu Chow -chiliöljyä tai punaisia chilejä maun mukaan
4-5 valkosipulin kynttä
Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
Leikkaa kanankoivet kahtia nivelen kohdalta. Pilko valkosipulit ja inkivääri. Sekoita joukkoon soija, hunaja ja chili. Jos käyttämäsi hunaja on liian kiinteää, voit sekoittaa siihen lorauksen kuumaa vettä. Lisää chilin määrää, jos olet mausteihminen ja jos pidät makeasta, lisää hunajan määrää. Asettele kanat kannelliseen uunivuokaan ja lorauta mausteseos päälle. Hauduta uunissa 150 asteessa kaksi tuntia. Jos olet paikalla, voit tunnin päästä kääntää kanat. Viimeisen parikymmentä minuuttia voi kanojen antaa ruskistua ilman kantta. Seuralaiseksi sopii riisi, noodelit, tai vaikkapa paistettu kaali.
Kuva on muuten otettu joskus kesän kupeella. Ihan erilainen valo. Mutta nyt alkaa jo olla valoisampaa kello kahdeksalta aamuisin, valoa kohti mennään, jipii.
Kategoriat: aasialainen, helppo, kanaruoka | Ei kommentteja »
Vongole-pasta kuuluu suosikkiruokiini Italiassa. Vongole veraci -simpukoihin en ole usein törmännyt Suomessa. Italialaisen Vongolan lantinankielinen nimi on Tapes semidecussatus, mikä lieneekään suomeksi, Tapes-simpukka tai Matto-simpukka? Hieta-simpukan oletan olevan eri laji, ne lienevät isompia. Joku viisaampi saa mielellään sivistää minua. Nyt kun italialaisia simpukoita saa, valmistin lempipastaani ensimmäistä kertaa itse. Kirjoista ja netistä löytyi hyvinkin erilaisia ohjeita, minun versiossani on rutkasti valkosipulia, valkoviiniä, persiljaa ja ripaus chiliä.
Pussi tuoreita Vongola-simpukoita
3-4 valkosipulinkynttä
Reilusti oliiviöljyä
1-2 kokonaista Peperoncino-chiliä
2,5 dl valkoviiniä
Rutkasti (sileälehtistä) persiljaa
(Vähän suolaa)
Nokare voita pastan sekaan
Pese ja harjaa simpukat huolellisesti juuresharjalla kylmässä vedessä. Kopauta auki olevia simpukoita ja jos kuori ei sulkeudu, heitä pois. Vesi kannattaa vaihtaa muutaman kerran, ei ole mukavaa, jos hiekka narskuu hampaissa. Siivilöi simpukat lopuksi.
Pilko valkosipulit ja persilja. Lorauta paksupohjaiseen kattilaan runsaasti oliiviöljyä ja kuullota valkosipulit ja chili miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon persilja sekä viini ja kiehauta. Nosta simpukoita kypsymään kiehuvaan liemeen kourallinen kerrallaan ja sekoita. Sulje kansi ja anna kypsyä muutaman minuutin. Kun simpukat ovat auenneet, nosta ne hetkeksi syrjään reikäkauhalla ja lisää kattilaan uusi satsi. Heitä pois ne yksilöt, joiden kuori ei ole auennut. Lopuksi lisää kaikki kypsät simpukat takaisin liemen sekaan kattilaan. Keitä pasta, siivilöi ja sekoita joukkoon nokare voita. Sekoita spaghetti liemen ja simpukoiden joukkoon. Nauti. Meillä on kuvassa Bucatini-pastaa, kun muuta ei kaapista löytynyt. Klassinen spaghetti toimii paremmin.
Kategoriat: pasta, äyriäiset | Ei kommentteja »
Terveisiä Pariisista. Aamun koitteessa ylös, lentokoneeseen ja kentältä suoraan messuille. Päästyäni kamoineni Illalla hotelliin olin valmista kauraa, enkä jaksanut lähteä minnekään pitkälle. Täällä on helppoa mennä yksin ravintolaan. Valitsin kävelymatkan päässä umpimähkään ranskalaisen kalaravintolan, jossa oli hässäkkää ja tarjoilijat juoksentelivat ulkona hakemassa mereneläviä vitriinistä. Ravintola oli täynnä ranskalaisia syömässä sunnuntai-illallista. Vaikka olen turisti itsekin, on kiva yrittää välttää pahimpia turistirysiä. Ruokalista oli esillä ovensuussa. Sole meunière eli voissa paistettu merianturaklassikko kiinnitti heti huomioni kuten monta kertaa ennenkin vuosien varrella.
Istuskelin yksikseni ja tarkkailin ihmisiä ja henkilökuntaa. Valkoiseen paitaan ja mustiin esiliinoihin pukeutuneilla tarjoilijoilla oli selvästi hauskaa koko ajan. Hovi kulki ympäriinsä puku päällä ja pysähtyi juttelemaan kaikkien kanssa. Poistuessaan asiakkaat kättelivät häntä. Vieressäni ranskalainen appi oli selvästi vienyt vävynsä ja tyttärensä syömään ostereita. Toisessa pöydässä vanha elegantti pariskunta piti toisiaan kädestä punaviinilasilliset edessään hyvän illallisen jälkeen.
Meriantura oli leivitetty kevyesti ja paistettu runsaassa voissa, kuten tyyliin kuuluu. Mukana oli ohuita sitruunan kuoriviipaleita ja persiljaa. Annokseen kuului pinaattia. Tilasin lisäksi paistettuja perunoita. Hyviä, yksinkertaisia makuja. Kyytipojaksi lasi viiniä ja vettä. Hyvää. Hovi kaatoi jollekin samppanjaa ja elehti haluanko minäkin lasillisen. Toki. Hän toi minulle vielä muutamia lehtimäisiä keksejä ja juttelimme kaikenlaista. Vaikka ravintola oli täynnä ja ihmisiä odotteli ovensuussa, henkilökunta oli tehokasta. Mutta asenne asiakkaisiin oli kiireetön. Erinomainen palvelu on pienistä asioista kiinni. Tuntuu luksukselta saada ylimääräinen lasillinen samppanjaa kaupan päälle, se on paljon arvokkaampaa kuin lasillisen hinta. Sana kiertää, tänne tulen toistekin.
Kategoriat: kalaruoka | 4 kommenttia »
Munakoisopaistos on maukasta kasvisruokaa sellaisenaan vaikka salaatin kanssa. Lisäksi se on oiva lisäke lampaanlihan seuraksi. Bonuksena tulee vähäinen hiilihydraattipitoisuus sellaista kaipaaville. Tämä on nopea, kulmia oikova versio italialaisesta Parmigiana di melanzane -reseptistä.
Munakoisopaistos
2 munakoisoa
Purkki tai tetra luomutomaattimurskaa ja/tai tuoreita tomaatteja
2-3 valkosipulinkynttä
Tuoretta basilikaa
Kaksi pussia buffalomozzarellajuustoa
Parmesan-juustoa
Mustapippuria
Suolaa
Oliiviöljyä
Leikkaa munakoisot pitkittäin tai poikittain ohuiksi viipaleiksi. Halutessasi voit ripotella viipaleille reilusti suolaa ja antaa vaikuttaa hetken. Pese suola pois runsaassa vedessä ja kuivaa. Tämä vie karvaan maun pois, tosin kiireessä joskus jätän tämän väliin. Paista munakoisot oliiviöljyssä molemmilta puolilta ja nosta syrjään, teflonpannu on hyvä, munakoiso imee itseensä paljon öljyä. Pilko valkosipulit ja viipaloi tuoreet tomaatit sekä mozzarella. Kuullota valkosipulia hetki tilkassa oliiviöljyä, lisää sekaan tomaattimurska ja mausteet. Asettele uunivuokaan kerroksittain munakoisoa, tomaattikastiketta, tomaattiviipaleita ja mozzarellaa. Päällimmäiseksi mozzarellaa ja parmesania raasteena. Paista uunissa 200:ssa asteessa, kunnes juusto on ruskistunut. Hyvää tulee. Tosin kuvan annoksesta jäi parmesan päältä pois.
Kategoriat: helppo, kasvisruoka | 1 kommentti »
Tänään alkoi arki. Aika ihanaa oikeastaan palata normaalirytmiin. Tosin yrittäjällä rytmi tulee lähinnä lasten koulu- ja päiväkotiajoista ja perheen yhteisestä viikonlopun vietosta. Työpäivät ovat vaihtelevia, mikä on sekin aika ihanaa.
Olimme viikonloppuna käymässä Turussa ystävien luona. Turussa tuntuu kuin olisi ulkomailla. Siellä on jotenkin niin erilaista, ehkä vähän ruotsalaista. Turun torilla oli näin talvellakin vipinää; hyviä kalakauppoja ja ihmeen paljon hedelmäkauppiaita. Oma koju ahvenanmaalaisille omenoille oli sympaattinen. Jos ei olisi ollut pakkasta olisin ostanut kojusta omenoita kotiin vietäväksi.
Turussa on paljon kiinnostavia pieniä ravintoloita. Olimme suunnitelleet menevämme lauantaibrunssille jokivarren Blankoon, mutta brunssi olikin vain sunnuntaisin. Löysimme sitten ystävien suosituksesta ranskalaisen Bistrot Le Porcin. Ihana paikka! Tunnelma oli kodikas, lista monipuolinen ja ruoka maukkaan ranskalaista. Olimme kaikki tosi tyytyväisiä. Söin alkuun paneroituja kesäkurpitsoja, pääruoaksi kukonpoikaa ankanmaksatäytteellä ja jälkkäriksi naapurikonditoriasta laskiaispullan…
Kotimaan matkailu on haastavaa tienvarsien surkean ravintolatarjonnan takia. Menomatkalla koko porukalle tuli kauhea nälkä jo kehä kolmosella. Yleensä teemme eväät matkoille, mutta nyt ei ollut mitään ruokaa mukana. Ainoa hyvä ruokapaikka, minkä keksimme oli Kirkkonummen ostarin Bistro O Mat. Paikka ei ollut edes matkan varrella, mutta sinne oli päästävä. Tällaisia ravintoloita pitää saada lisää. Takuuvarmasti hyvä ruoka, kiva miljöö, reilu hinnoittelu ja lähialueen raaka-aineita mahdollisuuksien mukaan… Olen jo vuosia manannut ankean ruokatarjonnan olevan este Suomi-matkailun kehittymiselle!
Hiilaripuolelle tuli viikonloppuna takapakkeja, mutta oivalsin tärkeän asian. Voin hiilareita säännöstelemällä vaikuttaa painooni ja saan kevyen olon, kun jätän viljatuotteet pois. Nyt höyryävän papukeiton kimppuun!
Kategoriat: ei kategoriaa | Ei kommentteja »
