Sain viime viikonloppuna nauttia hyvästä ruoasta ja ihanien ystävien seurasta, kun teimme pienen irtioton ja matkustimme tyttöporukalla Pariisiin. Kaduilla kojut notkuivat kauden herkkuja; parsaa, retiisejä, tomaatteja ja sesonki näkyi myös ravintoloiden listoilla. Sunnuntaina ihmiset jonottivat korttelien parhaimpiin konditorioihin saadakseen jälkiruokapöytään suloisimmat ja maistuvimmat leivokset. Mikä ihana asenne!

Matkan paras lounas oli ehdottomasti Merci-putiikin ravintolassa (111 boulevard Beaumarchais). Ravintolassa ei ollut keittiötä, vaan kaikki ruoat olivat kylmiä. Tilasimme erilaisia makkaroita, päivän salaatin (fenkoli-linssi), maalaispateeta, pata negra -kinkkua ja leipää. LIsukkeina lautasten reunoilla oli varrellisia retiisejä ja suolakurkkuja. Ruokajuomana nautimme provencelaista roséta. Niin yksinkertaista ja niin hyvää!

Kylmien lounaiden keksiminen on helppoa, kun vain ostaa hyvät raaka-aineet. Kauppoihin on muuten tullut uusi englantilainen tuotesarja Olives et Al, jossa on erilaisia oliiveja, öjyä, salaatinkastikkeita/marinadeja, kapriksia ja erilaisia pähkinöitä. Aloin itkeä ilosta, kun maistoin ensimmäisen kerran punajuuri-timjami -salaatinkastiketta…

Nyt täytyy saada energiaa ja vitamiineja. New Yorkissa oli jo viitisentoista vuotta sitten lähes joka kulmassa kuppiloita, joista sai mukaan tuorepuristettuja mehuja. Appelsiinia ja porkkanaa. Pariisissa join juuri välipalaksi mehua, jossa oli porkkanaa, omenaa ja inkivääriä. Aikoinaan tein porkkanamehua säännöllisesti, kunnes vehje hajosi vuosia sitten. Me marssimme eilen kauppaan ja ostimme mehulingon. Uuden vehkeen kokoamiseen meni aamulla hetki, etenkin koska inhoan käyttöohjeita. Kärttyisenä inhoan niitä vielä enemmän. Mutta oli pakko nöyrtyä. Porkkanoita ja hedelmiä kului enemmän kuin muistin. Määrät riippuvat tietysti lasin, vihannesten ja hedelmien koosta sekä mehukkuudesta. Palaan asiaan sitä mukaa, kun keksin hyviä reseptejä. Linko laulamaan, jo kirkkaan oranssi väri saa aamulla heräämään.

Isoon lasilliseen mehua:
Kaksi luomuporkkanaa
Kaksi luomuomenaa
Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Kokeile myös porkkanaa ja appelsiinia yhdessä. Appelsiinin voi toki puristaa sitruspuristimessa.

Kookosmaidolla kesytetty tujakka linssikeitto
5 dl punaisia linssejä.
2-3 valkosipulin kynttä
Peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1-3 rkl punaista thai-currytahnaa, maun mukaan
Tiraus öljyä
Kaksi tölkkiä  luomukookosmaitoa
Tölkki luomutomaattimurskaa, kesällä tuoreita tomaatteja kaltattuina
Vettä, noin puolisen litraa, lisää tarvittaessa. Joissain resepteissä litra.
Suolaa
(Tuoretta korianteria)

Huuhtele linssit ja siivilöi. Pilko valkosipulit sekä inkivääri ja kuullota öljyssä. Lisää chilitahna ja pehmennä makua paistamalla sitä miedossa lämmössä. Laita vain vähän chiliä, jos haluat pehmeämmän makuelämyksen. Lisää joukkoon kookosmaito ja tomaattimurska, osa vedestä ja kiehauta. Lisää linssit ja anna kiehua miedolla tulella, kunnes linssit ovat pehmeitä. Noin puolisen tuntia. Lisää kuumaa vettä tarvittaessa, minun keitoistani tulee aina aika paksuja.

Harrin makaronilaatikko

0,5 kiloa kunnon jauhelihaa, luomua, charolais´ta tai kyyttöä
1 punasipuli
1 keltasipuli
4 valkosipulinkynttä
Tilkka öljyä
Paketti luomupekonia
2-3 dl kermaa, ei kevyttä lisäainemukakermaa
Tilkka pastan keitinvettä
500 gr tummaa makaronia
Mustapippuria
(Suolaa)

Keitä pastaa runsaassa vedessä puolikypsäksi enintään noin viisi minuuttia ja siivilöi. Säästä tilkka keitinvettä. Pilko sipulit ja valkosipulit ja kuullota tilkassa öljyä. Leikkaa pekoni sentin leveiksi siivuiksi, ruskista. Lisää joukkoon jauheliha ja ruskista. Mausta pippurilla, lisää mukaan kerma. Sekoita lihaseos pastan kanssa uunivuokaan. Jos kaipaat lisää nestettä, heitä joukkoon loraus pastan keitinvettä. Paista uunissa 200 asteessa 20 minuutista puoleen tuntiin. Pasta saa olla vähän al dente. Nauti, tämä on sellainen ruoka, jota kaikki syövät paljon. Loput, jos jää voi lämmittää seuraavana päivänä.

5-6 luomukanan koipireittä
1 dl soijaa
0,5 dl hunajaa
Teelusikallinen Chiu Chow -chiliöljyä tai punaisia chilejä maun mukaan
4-5 valkosipulin kynttä
Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Leikkaa kanankoivet kahtia nivelen kohdalta. Pilko valkosipulit ja inkivääri. Sekoita joukkoon soija, hunaja ja chili. Jos käyttämäsi hunaja on liian kiinteää, voit sekoittaa siihen lorauksen kuumaa vettä. Lisää chilin määrää, jos olet mausteihminen ja jos pidät makeasta, lisää hunajan määrää.  Asettele kanat kannelliseen uunivuokaan ja lorauta mausteseos päälle. Hauduta uunissa 150 asteessa kaksi tuntia. Jos olet paikalla, voit tunnin päästä kääntää kanat. Viimeisen parikymmentä minuuttia voi kanojen antaa ruskistua ilman kantta. Seuralaiseksi sopii riisi, noodelit, tai vaikkapa paistettu kaali.

Kuva on muuten otettu joskus kesän kupeella. Ihan erilainen valo. Mutta nyt alkaa jo olla valoisampaa kello kahdeksalta aamuisin, valoa kohti mennään, jipii.

Pussi tuoreita Vongola-simpukoita
3-4 valkosipulinkynttä
Reilusti oliiviöljyä
1-2 kokonaista Peperoncino-chiliä
2,5 dl valkoviiniä
Rutkasti (sileälehtistä) persiljaa
(Vähän suolaa)
Nokare voita pastan sekaan

Pese ja harjaa simpukat huolellisesti juuresharjalla kylmässä vedessä. Kopauta auki olevia  simpukoita ja jos kuori ei sulkeudu, heitä pois.  Vesi kannattaa vaihtaa muutaman kerran, ei ole mukavaa, jos hiekka narskuu hampaissa. Siivilöi simpukat lopuksi.

Pilko valkosipulit ja persilja. Lorauta paksupohjaiseen kattilaan runsaasti oliiviöljyä ja kuullota valkosipulit ja chili miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon persilja sekä viini ja kiehauta. Nosta simpukoita kypsymään kiehuvaan liemeen kourallinen kerrallaan ja sekoita. Sulje kansi ja anna kypsyä muutaman minuutin. Kun simpukat ovat auenneet, nosta ne hetkeksi syrjään reikäkauhalla ja lisää kattilaan uusi satsi. Heitä pois ne yksilöt, joiden kuori ei ole auennut. Lopuksi lisää kaikki kypsät simpukat takaisin liemen sekaan kattilaan. Keitä pasta, siivilöi ja sekoita joukkoon nokare voita. Sekoita spaghetti liemen ja simpukoiden joukkoon. Nauti. Meillä on kuvassa Bucatini-pastaa, kun muuta ei kaapista löytynyt. Klassinen spaghetti toimii paremmin.

Istuskelin yksikseni ja tarkkailin ihmisiä ja henkilökuntaa. Valkoiseen paitaan ja mustiin esiliinoihin pukeutuneilla tarjoilijoilla oli selvästi hauskaa koko ajan. Hovi kulki ympäriinsä puku päällä ja pysähtyi juttelemaan kaikkien kanssa. Poistuessaan asiakkaat kättelivät häntä. Vieressäni ranskalainen appi oli selvästi vienyt vävynsä ja tyttärensä syömään ostereita. Toisessa pöydässä vanha elegantti pariskunta piti toisiaan kädestä punaviinilasilliset edessään hyvän illallisen jälkeen.

Meriantura oli leivitetty kevyesti ja paistettu runsaassa voissa, kuten tyyliin kuuluu. Mukana oli ohuita sitruunan kuoriviipaleita  ja persiljaa. Annokseen kuului pinaattia. Tilasin lisäksi paistettuja perunoita. Hyviä, yksinkertaisia makuja. Kyytipojaksi lasi viiniä ja vettä. Hyvää. Hovi kaatoi jollekin samppanjaa ja elehti haluanko minäkin lasillisen. Toki. Hän toi minulle vielä muutamia lehtimäisiä keksejä ja juttelimme kaikenlaista. Vaikka ravintola oli täynnä ja ihmisiä odotteli ovensuussa, henkilökunta oli tehokasta. Mutta asenne asiakkaisiin oli kiireetön. Erinomainen palvelu on pienistä asioista kiinni. Tuntuu luksukselta saada ylimääräinen lasillinen samppanjaa kaupan päälle, se on paljon arvokkaampaa kuin lasillisen hinta. Sana kiertää, tänne tulen toistekin.

Munakoisopaistos

2 munakoisoa

Purkki tai tetra luomutomaattimurskaa ja/tai tuoreita tomaatteja

2-3 valkosipulinkynttä

Tuoretta basilikaa

Kaksi pussia buffalomozzarellajuustoa

Parmesan-juustoa

Mustapippuria

Suolaa

Oliiviöljyä

Leikkaa munakoisot pitkittäin tai poikittain ohuiksi viipaleiksi. Halutessasi voit ripotella viipaleille reilusti suolaa ja antaa vaikuttaa hetken. Pese suola pois runsaassa vedessä ja kuivaa. Tämä vie karvaan maun pois, tosin kiireessä  joskus jätän tämän väliin. Paista munakoisot oliiviöljyssä molemmilta puolilta ja nosta syrjään, teflonpannu on hyvä, munakoiso imee itseensä paljon öljyä. Pilko valkosipulit ja viipaloi tuoreet tomaatit sekä mozzarella. Kuullota valkosipulia hetki tilkassa oliiviöljyä, lisää sekaan tomaattimurska ja mausteet. Asettele uunivuokaan kerroksittain munakoisoa, tomaattikastiketta, tomaattiviipaleita ja mozzarellaa. Päällimmäiseksi mozzarellaa ja parmesania raasteena. Paista uunissa 200:ssa asteessa, kunnes juusto on ruskistunut. Hyvää tulee. Tosin kuvan annoksesta jäi parmesan päältä pois.

Olimme viikonloppuna käymässä Turussa ystävien luona. Turussa tuntuu kuin olisi ulkomailla. Siellä on jotenkin niin erilaista, ehkä vähän ruotsalaista. Turun torilla oli näin talvellakin vipinää; hyviä kalakauppoja ja ihmeen paljon hedelmäkauppiaita. Oma koju ahvenanmaalaisille omenoille oli sympaattinen. Jos ei olisi ollut pakkasta olisin ostanut kojusta omenoita kotiin vietäväksi.

Turussa on paljon kiinnostavia pieniä ravintoloita. Olimme suunnitelleet menevämme lauantaibrunssille jokivarren Blankoon, mutta brunssi olikin vain sunnuntaisin. Löysimme sitten ystävien suosituksesta ranskalaisen Bistrot Le Porcin. Ihana paikka! Tunnelma oli kodikas, lista monipuolinen ja ruoka maukkaan ranskalaista. Olimme kaikki tosi tyytyväisiä. Söin alkuun paneroituja kesäkurpitsoja, pääruoaksi kukonpoikaa ankanmaksatäytteellä ja jälkkäriksi naapurikonditoriasta laskiaispullan…

Kotimaan matkailu on haastavaa tienvarsien surkean ravintolatarjonnan takia. Menomatkalla koko porukalle tuli kauhea nälkä jo kehä kolmosella. Yleensä teemme eväät matkoille, mutta nyt ei ollut mitään ruokaa mukana. Ainoa hyvä ruokapaikka, minkä keksimme oli Kirkkonummen ostarin Bistro O Mat. Paikka ei ollut edes matkan varrella, mutta sinne oli päästävä. Tällaisia ravintoloita pitää saada lisää. Takuuvarmasti hyvä ruoka, kiva miljöö, reilu hinnoittelu ja lähialueen raaka-aineita mahdollisuuksien mukaan… Olen jo vuosia manannut ankean ruokatarjonnan olevan este Suomi-matkailun kehittymiselle!

Hiilaripuolelle tuli viikonloppuna takapakkeja, mutta oivalsin tärkeän asian. Voin hiilareita säännöstelemällä vaikuttaa painooni ja saan kevyen olon, kun jätän viljatuotteet pois. Nyt höyryävän papukeiton kimppuun!