Terveisiä Pariisista. Messumatkalla kävellään kilometritolkulla ja pysähdytään hetkeksi nauttimaan ruuasta ja viinilasillisesta. En koskaan etukäteen metsästä tietoa uusimmista in-ravintoloista tai varaa pöytiä etukäteen. Takavuosina jaksoin sen tehdä. Kulmabistrosta saa yleensä mutkatonta, hyvää ruokaa omaan aikatauluun sopivaan tahtiin. Se riittää minulle. Parin päivän pyrähdyksen lomassa ehdin silti tarpoa muutamaan täsmäpaikkaan, oli kiire tai ei.

Café Angelina löytyy lähes jokaisesta perusturistioppaasta, kävin siellä ensimmäistä kertaa varmaan 30 vuotta sitten. Osa henkilökunnastakin tuntuu olleen siellä melkein yhtä pitkään, ainakin olen nähnyt heitä niin kauan kuin muistan. Angelinasta saa kaakaota, joka on kuin sulaa, paksua suklaata sekä herkullisia leivonnaisia. Minä menen sinne hanhenmaksasalaatin perässä. Tiedän, olen kuullut hanhenmaksan valmistuksesta ja sitä pitäisi ehdottomasti boikotoida. Jos joku tietää ”eettisesti” hyväksyttävästä hanhenmaksan valmistajasta, vinkkejä otetaan vastaan. Mutta olen heikko. Muutaman kerran vuodessa lankean. Tässä salaatissa on hanhenmaksaa, avokadoa, vihreitä papuja, eri salaattilaatuja ja artisokan sydäntä. Mukana tulevat puolikas kananmuna ja tomaattiviipaleet ovat mielestäni turhia. Pari paahtoleivän viipaletta kuuluu asiaan. Erikseen tuleva kastike on lempeä dijonilta aavistuksenomaisesti maistuva peruskastike. Kuten aina jaksan paasata,  meillä Suomessa salaatit uivat välillä kastikkeessa. Avokado kruunaa salaatin kuin salaatin ja on yllättävän hyvä liitto hanhenmaksan kanssa. Ruokaisa paukku. Samppanjan kanssa kerrassaan herkullista. Tällä kertaa tosin otin lasin viiniä ja kaadoin siitä puolet pöydälle heti kättelyssä. Tarjoilija toi heti lisää, eikä laskuttanut siitä. Hyvä palvelu ilahduttaa aina.

Toinen peruslounaani Pariisissa on yrttijuustomunakas ja vihreät pavut. Munakkaan valmistaminen on taidetta. Pohja ei saa olla liian kypsä, mutta munakkaan kuuluu olla sopivasti hyytynyt ja mojovan kuohkea. Mieto lämpö ja hyytyneiden osien lempeä siirtely puukauhalla auttavat. Eräs kokki kertoi kerran, että munia ei saa vatkata, ne pitää vain sekoittaa. Nesteeksi laitan vissyä. Äitini tekee parempia munakkaita kuin minä, vaikka näennäisesti teemme ne ihan samalla lailla. Pavut  muuten maistuvat Ranskassa jotenkin erityisen herkullisilta höyrytettyinä tai jopa kylminä salaatissa, lienevätkö eri lajiketta kuin Suomesta saatavat?

Pariisista saa mitä vain, ihanaa vietnamilaista ruokaa ja herkkuja maailman joka kolkasta. Japanilaista Ramen-noodelisoppaa täytyy syödä joka kerran. Oma suosikkini on miso-pohjainen keitto. Reseptin laitan blogiin myöhemmin.

Tuliaisiksi tuodaan sitten valikoima Macaroonseja. Mukana saa kauniin laatikon. Miksei meillä panosteta visuaalisiin rasioihin, jotka voi säilyttää?  Rahakysymys varmaan, mutta niitä voisi edes olla tarjolla.