pasta | NIRSO&PERSO

Arkisto kategorialle ‘pasta’

SPAGHETTI ALLE VONGOLE

29.1.2011 susanna

Vongole-pasta kuuluu suosikkiruokiini Italiassa. Vongole veraci -simpukoihin en ole usein törmännyt Suomessa. Italialaisen Vongolan lantinankielinen nimi on Tapes semidecussatus, mikä lieneekään suomeksi, Tapes-simpukka tai Matto-simpukka? Hieta-simpukan oletan olevan eri laji, ne lienevät isompia. Joku viisaampi saa mielellään sivistää minua. Nyt kun italialaisia simpukoita saa, valmistin lempipastaani ensimmäistä kertaa itse. Kirjoista ja netistä löytyi hyvinkin erilaisia ohjeita, minun versiossani on rutkasti valkosipulia, valkoviiniä, persiljaa ja ripaus chiliä.

Pussi tuoreita Vongola-simpukoita
3-4 valkosipulinkynttä
Reilusti oliiviöljyä
1-2 kokonaista Peperoncino-chiliä
2,5 dl valkoviiniä
Rutkasti (sileälehtistä) persiljaa
(Vähän suolaa)
Nokare voita pastan sekaan

Pese ja harjaa simpukat huolellisesti juuresharjalla kylmässä vedessä. Kopauta auki olevia simpukoita ja jos kuori ei sulkeudu, heitä pois. Vesi kannattaa vaihtaa muutaman kerran, ei ole mukavaa, jos hiekka narskuu hampaissa. Siivilöi simpukat lopuksi.

Pilko valkosipulit ja persilja. Lorauta paksupohjaiseen kattilaan runsaasti oliiviöljyä ja kuullota valkosipulit ja chili miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon persilja sekä viini ja kiehauta. Nosta simpukoita kypsymään kiehuvaan liemeen kourallinen kerrallaan ja sekoita. Sulje kansi ja anna kypsyä muutaman minuutin. Kun simpukat ovat auenneet, nosta ne hetkeksi syrjään reikäkauhalla ja lisää kattilaan uusi satsi. Heitä pois ne yksilöt, joiden kuori ei ole auennut. Lopuksi lisää kaikki kypsät simpukat takaisin liemen sekaan kattilaan. Keitä pasta, siivilöi ja sekoita joukkoon nokare voita. Sekoita spaghetti liemen ja simpukoiden joukkoon. Nauti. Meillä on kuvassa Bucatini-pastaa, kun muuta ei kaapista löytynyt. Klassinen spaghetti toimii paremmin.

Kategoriat: pasta, äyriäiset | Ei kommentteja »

JÄÄKAAPIN VALO -PASTA

9.1.2011 susanna

Nyt on hiilihydraatteja tarjolla, ei voi mitään. Palasimme viikon reissusta keskiyöllä tyhjää jääkaappia tuijottamaan, enkä jaksanut tänään vielä lähteä kauppaan. Perhe piti ruokkia helposti ja nopeasti, tämä on meidän Pappilan hätävaramme, jota kokkaillaan kun kaapista ei löydy kummempia tai jos ei jaksa ajatella. Pyykkikone on laulanut koko päivän ja kämppää on hiljalleen siivottu. Koulut alkavat ja arki pyörähtää taas täysillä käyntiin. Pekonipastan taikoo hetkessä niukista aineksista. Kerma ja valkosipuli ovat takuuvarmoja ainesosia. Parsakaali, vihreät pavut tai kesäkurpitsa ja persilja keventävät muuten raskasta Carbonara-tyylistä pastaa. Useimmiten jätän raa´an kananmunankin pois. Kuva on otettu aiemmin. Meillä on aina yleensä kaapissa vihanneksia. Tänään siellä ei ollut kerrassaan mitään tuoretta. Pilkoin mukaan punasipulin, jonka kuullotin tilkassa oliiviöljyä ja lisäsin aurinkokuivattuja tomaatteja. Oliivejakin olisi voinut käyttää, vaan eipä tullut mieleen.

Kermainen pekonipasta

Paketti luomupekonia
4 valkosipulinkynttä
Parsakaali, kesäkurpitsa tai vihreitä papuja
Persiljaa
Mustapippuria
2 dl kermaa

Keitä pasta väljissä vesissä isossa kattilassa. Ruskista pekoni pannussa ilman rasvaa, lisää sekaan pieniksi ruusukkeiksi pilkottu parsakaali tai muut vihannekset ja valkosipuli. Lisää kerma ja anna kiehua kasaan. Mausta pippurilla ja persiljalla. Lisää mukaan loraus pastan keitinvettä, valmis pasta ja nauti parmesanin kanssa. Pekoni on suolaista, pasta ei kaipaa lisäsuolaa.

Kategoriat: helppo, nopea, pasta | Ei kommentteja »

KANNANOTTO: VOISSA PAISTETUT AHVENFILEET

23.9.2010 susanna

Kannanpa minäkin korteni kekoon rasvakeskusteluun. Keskustelu asioista on melkein aina hyvä juttu. Maalaisjärjellä en tosin ymmärrä muutamaa asiaa. Mielestäni kannattaisi muistaa monen mummon motto: kohtuus kaikessa. Myös rasvan käytössä, oli se sitten pehmeää rasvaa, kovaa rasvaa tai pelottavalta kalskahtavaa transrasvaa.

Minusta aito, luonnollinen, lisäaineeton voi on täysin eri asia kuin epäterveellinen, teollinen kovetettu rasva esimerkiksi kekseissä, jotka säilyvät seuraavat kolme vuotta. Voista en luovu tietyissä aterioissa, enkä kermasta. Kevyttuotteita en suosi. En terveellisyyden nimissä enkä muutenkaan, ne ovat minulle sellaisia teollisia tuotteita, joita yritän välttää. Minun logiikallani, jos jostain elintarvikkeesta otetaan jotakin pois, tilalle täytyy laittaa jotain muuta, jotta homma pysyisi kasassa koostumukseltaan ja maistuisi edes jokseenkin samalta, kuten lähes rasvaton juusto. Tosin lähestulkoon kaikki on toki teollista, jos halutaan argumentoida. Jos ruokavalio on kokonaisuutena monipuolinen, kevyt sekä terveellinen ja sisältää runsaasti tuoreita kasviksia, saa voita ja kermaa käyttää silloin tällöin hyvällä omallatunnolla. Rypsiöljy ja oliiviöljy ovat erinomaisia niissä ruokalajeissa, mihin ne sopivat, eivät kaikessa. En muutenkaan ymmärrä tätä rasvahysteriaa. Ihminen tarvitsee rasvaa. Eräs hyvin terveellisesti syövä ja ravinnosta kiinnostunut sukulaispoikani urheilee mestaruustasolla. Ravintoterapeutti kävi läpi hänen ruokavalionsa ja kehotti lisäämään siihen enemmän rasvaa. Niinpä.

Samaa tunteen paloa kaipaisin keskusteluun valkoisista vehnäjauhoista, sokerista sekä etenkin makeutusaineista ja paljon lisäaineita sisältävistä herkuista, eineksistä ja kevyttuotteista. Jotkut käyttävät kevyttuotteita terveen elämän nimissä, mutta kasviksia näkyy lautasella vähemmän ja makeat leivonnaiset maistuvat päivittäin. Muistavat kuitenkin saarnata meille voin ja kerman käyttäjille epäterveellisistä ruokatottumuksista. Totuuden nimissä, saarnaanhan minäkin eineksistä ja kevyttuotteista ihan samalla lailla. Minä puolestani en ymmärrä miksi kevytjogurtti tai kevytmehu on makeutettu aspartaamilla. Täytyykö tuoremehua ylipäätään makeuttaa millään? Äh, antaa kaikkien kukkien kukkia, mielipiteitä ja erilaisia tutkimustuloksia piisaa. Odotan jännityksellä minkälaisia tuloksia saadaan ensi kuussa.
Palataan niihin ahvenfileisiin. Konstailematon, helppo ja nopea illallinen. Ei maistuisi yhtä hyvältä ilman voita.

Puoli kiloa ahvenfileitä tai enemmän
1 dl ruisjauhoa tai enemmän
1 dl Parmesan-juustoa raasteena
Voita, iso kimpale, jipii
Mustapippuria
Suolaa

Sekoita lautaselle ruisjauhot, raastettu juusto ja mustapippuri. Pyöritä kalafileet jauhossa. Paista kuumassa pannussa runsaassa voissa. Lisää suolaa maun mukaan. Käytän yleensä aika vähän suolaa, mutta kala kaipaa suolaisuutta. Lisukkeeksi sopii hyvin sitruunapasta, jonka ohjeen annoin chevrellä täytettyjen kukonpojanfileiden kanssa muutama viikko sitten.
Kesällä tosin paistan ahvenfileet tai kuhafileet sellaisenaan voissa, lisään vain pippuria ja suolaa. Kyytipoikana tietysti uudet perunat.

PS. Kirjoitin tämän tekstin eilen. Tänään Hesarissa lääkäri Antti Hemmi näytti olevan aika lailla samoilla linjoilla.

Kategoriat: helppo, kalaruoka, nopea, pasta | 3 kommenttia »

KUKONPOIKAA KAIKILLA HERKUILLA

28.8.2010 susanna

Kanaa, broileria vai kukonpoikaa? Kukonpojan maku eroaa edukseen kuin yö ja päivä, ei voi mitään. Asuimme New Yorkissa hetken aikaa vuosia sitten, aikana ennen lapsia, ja sikäläinen tehotuotettu perusbroileri oli suorastaan yök, pahaa. Ihana, vaikkakin kallis herkkukauppa Dean& Deluca muodostui hyvin nopeasti kantapaikaksi ruokaostoksille.

”Kana” taipuu meillä useimmiten aasialaisiin herkkuihin, välillä kaivataan jotain muuta. Tämän reseptin bongasin aikoinaan muistaakseni Sköna Hem -lehdestä, seuraavaksi näin sen Gloriassa ja sitten ties missä. Tässä se tulee uudelleen sovitettuna. Chevrellä täytettyjä rintafileitä sitruunapastan seurana. Ohje on neljälle hengelle kuten aina.

Täyteläiseksi täytetty kukonpoika
4 kukonpojan rintafilettä ilman nahkaa
Tahna:
5 cm pala pehmeää Chevre-juustoa tai kokonainen juustopötkö
Pari valkosipulin kynttä
5 aurinkokuivattua tomaattia
Kourallinen tuoretta basilikaa
10 mustaa oliivia
Loraus oliiviöljyä
Paistovaiheessa loraus valkoviiniä

Pilko tahnan ainekset kulhoon ja hiero niistä tahna. Halkaise rintafileet terävällä veitsellä melkein kahtia, mutta ei ihan, niin että file aukeaa kuin kirja. Täytä fileet tahnalla ja sulje huolellisesti muutamalla hammastikulla. Paista oliiviöjyssä, ruskista kuumalla levyllä ja anna hautua miedossa lämmössä jonkin aikaa kannen alla. Voit lorauttaa sekaan loppuvaiheessa tilkan valkoviiniä. Kun resepteissä on suolaisia elementtejä kuten Chevreä ja oliiveja, en yleensä lisää suolaa erikseen.

Sähäkkä sitruunapasta
Kastike:
Yhden luomusitruunan mehu
Desilitra oliiviöljyä
Raastettua parmesania
Sitruunan kuorta raastettuna

Keitä pasta. Vispaa sitruunan mehu ja oliiviöljy käsin. Neste muuttuu vähän sakeaksi ja keltaiseksi. Lisää sekaan parmesan ja raastettu sitruunan kuori. Käytän aina luomusitruunaa. Kaikki mahdolliset lisä- ja säilöntäaineet ovat hedelmien kuoressa, ajatus ei ole kiva. Laita raastimen päälle muovikelmua, raaste lähtee paremmin siitä irti. Kastike sekoitetaan keitetyn, siivilöidyn pastan kanssa vasta lopuksi, samaan tyyliin kuin pestokin. Sitruunan maku voi olla aika tuju, sekoita ensin osa kastikkeesta ja maista.

Vinkki: Sitruunapasta toimii erinomaisesti myös paistettujen ahvenfileiden kanssa.

Kategoriat: kanaruoka, pasta | Ei kommentteja »

SIENIÄ SATEELLA

7.8.2010 susanna

Sadetta ei ole tänä kesänä juuri saatu, vieläkään. Sen näkee muun muassa kuivaksi palaneesta nurmikosta. Kanttarelleja sentään saa. Sienipasta on yksi niistä ruokalajeista, joka ei tunnu kasvisruualta, lisäksi se on helppo ja nopea valmistaa. Tätä pastaa voi toki tehdä muistakin sienistä ja samoja aineksia voi käyttää risottoon. Samalla periaatteella teen myös lisukekastikkeen sienistä, siihen en tosin laita valkosipulia tai viiniä.

Kanttarellipasta

Litra kanttarelleja
4 valkosipulin kynttä
(Kevätsipulia )
Nokare voita
Mustapippuria
Suolaa tai liraus soijaa
Valkoviiniä ehkä puolisen desilitraa
2 dl kermaa
Persiljaa

Puhdista kanttarellit ja pilko niitä vähän. Henkilökohtaisesti pidän aika isoista sattumista. Kuori ja pilko valkosipulit ja sipuli. Kuullota ensin sipulit ja lisää sienet joukkoon. Kaada mukaan valkoviiniä ja kerma. Mausta pippurilla ja suolalla tai lorauksella soijaa ja anna kiehua kasaan. Leikkaa lopuksi sekaan runsaasti persiljaa. Sekoita pastan kanssa ja raasta annokseen runsaasti parmesania.

Lisäkkeeksi sopivat peltoherneet ja vihreä salaatti. Keitä peltoherneet kuorineen. Kaada keitinvesi pois ja mausta voinokareella. Anna voin sulaa jälkilämmössä ja sekoita. Herneet syödään käsin ja riivitään hampailla kuorista irti. Miksiköhän on niin nautinnollista syödä ”alkukantaisesti” käsin?

Kategoriat: helppo, kasvisruoka, pasta | Ei kommentteja »

Bloggaajat

Susanna Björklund

Susanna on intohimoinen ruoanlaittaja, jonka repertuaariin kuuluu kaikki hyvä ruoka aina perinteisestä makaronilaatikosta, tosin ei niin perinteisesti valmistettuna, vietnamilaisiin erikoisuuksiin..

Lue kirjoitukset »

Ville Hietalahti

Ville havainnoi, tarkkailee ja kyseenalaistaa. Kohteina ruoan poliittisuus, yhteiskuntakriittisyys, historia vs. aika, jossa elämme..

Lue kirjoitukset »

Niina Hietalahti

Niina on Anton & Antonin perustaja, perheenäiti ja vaimo. Ei mikään gourmet-kokki, mutta maukkaan kotiruoan laittaja ja munakkaan paistaja. Uuden ideoija ja kyseenalaistaja..

Lue kirjoitukset »

Haku

Luet kategorian pasta viestejä.