Näin se aika kiitää, huomenna on jouluaatto. Kaikki on vaiheessa, mutta en onneksi jaksa stressata. Koti on puhdas, lahjat hankittu. Leivinuunissa rätisee tuli, kinkku laitetaan muhimaan yöllä. Laitan kellon soimaan ja katson uunin lämpötilan jossain vaiheessa. Toivottavasti uni tulee takaisin silmään. Kinkkua syödään vasta illalla, eli ei hätää. Imelletty perunalaatikko on myös tekeillä. Lapset hilluvat ja leipovat pipareita, ettei jäisi viime tinkaan.
Pakko myöntää, en ole mikään suuri jouluruokaekspertti. Mätiä ja kaloja meillä nautitaan mielellään. Perinneruokaa on mukava syödä päivän, kaksi ja sitten kyllä riittää. Äitini laittaa Tapanina kalkkunan, joka on täytetty thaimaalaisella vihreällä currylla, omenalla ja sellerillä.
Lampaanviulu sopii kaikkiin juhliin, myös jouluun. Kuvan viulu valmistettiin itsenäisyyspäivänä. Tekotapoja on lukemattomia, itsekin olen kokeillut kaikenlaista. Perusversiossa pintaan hierotaan rutkasti tuoretta rosmariinia ja mustapippuria ja tökitään veitsellä pintaan viiltoja, joihin upotetaan valkosipulin viipaleita. Lammas on hyvää roséena ja kypsänä. Sanomalehteen kääritty, voilla sivelty ja leivinuunissa paistettu viulu on herkullinen. Nyt halusin kokeilla kypsennystä hitaasti paistopussissa 125:ssä asteessa. Halusin mureata lihaa, joka irtoaa luista. Viulu oli iso, ja paistimittari hukassa. Silmämääräisesti kypsytin lihaa piirun liian pitkään. Lopputulos oli murea, mutta aavistuksen kuiva. Paistimittari on hyvä keksintö.
Nyt lahjoja pakkaamaan ja kohta tulee uni. Rauhallista joulua kaikille.
