Mitä on lähiruoka? Tuo kysymys saattaa olla kuumempi peruna kuin arvaammekaan. Maa- ja metsätalousministeriön lähiruokatyöryhmä on muotoillut lähiruokakäsitteen seuraavasti: “Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä”. Vaikuttaa ensi silmäyksellä varsin kelvolliselta määritelmältä, mutta kuka kertoisi minulle mikä on “oma alue”.
Vastauksen kysymykseeni saan MTK:n maatalouslinjan johtaja Simo Tiaiselta, joka toteaa Kauppalehdessä, toimittaja Pirkko Tammilehdon ansiokkaassa artikkelissa, että lähiruokaa on kaikki suomalainen ruoka. “Onhan Atrian Nurmon tehdaskin paikallista tuotantoa. Maailma on siinä asennossa, että elintarvikkeissakin volyymit ovat ratkaisevia. Isot yritykset ovat investoineet valtavasti tuotantoonsa, eikä ole järkevää panna niitä vastakkain pienten tuottajien kanssa,” täräyttää Tiainen.
Olen aina kuvittellut että MTK on tuottajien etujärjestö. Siksi onkin yllättävää kuulla, että MTK ei ilmeisesti halua tehdä eroa keskitetyn suurtuotannon ja maakunnallisen, erikoistuneen pienjalostuksen välillä – nähtävästi koska se ei ole elintarviketeollisuuden ja suurten keskusliikkeiden edun mukaista. Nämä kun ovat rakentaneet liiketoimintamallinsa niiden edellämainittujen volyymien sekä valtakunnallisen logistiikan varaan. Kuinka alueelliset tuottajat voivat päästä keskusliikkeiden ketjuvalikoimiin, kun edellytyksenä on että volyymit riittävät valtakunnalliseen jakeluun? Onko silloin enää kysymys lähiruoasta? Yhtä kaikki, uskottelu että Atrian lenkkimakkarakin pitäisi ymmärtää lähiruokana ei ole tästä maailmasta, vaan lähinnä kuluttajien karkeaa aliarvioimista.
