Pääosassa ruoka

Kirjoittajan arkisto

Välillä iskee stressi ja uupumus. Siitä seuraa nuutunut ja kärttyinen olotila, joka tarttuu kaikkiin läheisiin kuin mitä viheliäisin kulkutauti. Kärpäsistä seuraa härkänen, kaikki tuntuu hankalammalta kuin onkaan. Pakkasten keskellä ei ole tullut ulkoiltua tarpeeksi. Ja eikö se talvi koskaan lopu? Valitusvirsi seis.

Nyt täytyy saada energiaa ja vitamiineja. New Yorkissa oli jo viitisentoista vuotta sitten lähes joka kulmassa kuppiloita, joista sai mukaan tuorepuristettuja mehuja. Appelsiinia ja porkkanaa. Pariisissa join juuri välipalaksi mehua, jossa oli porkkanaa, omenaa ja inkivääriä. Aikoinaan tein porkkanamehua säännöllisesti, kunnes vehje hajosi vuosia sitten. Me marssimme eilen kauppaan ja ostimme mehulingon. Uuden vehkeen kokoamiseen meni aamulla hetki, etenkin koska inhoan käyttöohjeita. Kärttyisenä inhoan niitä vielä enemmän. Mutta oli pakko nöyrtyä. Porkkanoita ja hedelmiä kului enemmän kuin muistin. Määrät riippuvat tietysti lasin, vihannesten ja hedelmien koosta sekä mehukkuudesta. Palaan asiaan sitä mukaa, kun keksin hyviä reseptejä. Linko laulamaan, jo kirkkaan oranssi väri saa aamulla heräämään.

Isoon lasilliseen mehua:
Kaksi luomuporkkanaa
Kaksi luomuomenaa
Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Kokeile myös porkkanaa ja appelsiinia yhdessä. Appelsiinin voi toki puristaa sitruspuristimessa.

Linssikeitto on tyydyttävää ruokaa. Hyvää, halpaa ja helppoa valmistaa. Ei lasten makuun, tosin, ainakaan meillä. Siksi en varmaan ole kovin syvälle linssikeiton maailmaan tullut perehtyneeksi. Nyt se on loppu, tai siis alkaa. Töissä haemme joskus nopeat lounaat Sis.Delistä. Viimeksi törmäsin siellä pehmeään, kookosmaitoon tehtyyn linssikeittoon. Siitä inspiroituneena tässä ensimmäinen, tosin tuhdimmin maustettu reseptini aiheen tiimoilta. Hyvää tuli, seuraavaksi taidan mennä Lähi-Idän suuntaan makumaailmassa. Keittoa voi muuten mainiosti pakastaa.

Kookosmaidolla kesytetty tujakka linssikeitto
5 dl punaisia linssejä.
2-3 valkosipulin kynttä
Peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
1-3 rkl punaista thai-currytahnaa, maun mukaan
Tiraus öljyä
Kaksi tölkkiä  luomukookosmaitoa
Tölkki luomutomaattimurskaa, kesällä tuoreita tomaatteja kaltattuina
Vettä, noin puolisen litraa, lisää tarvittaessa. Joissain resepteissä litra.
Suolaa
(Tuoretta korianteria)

Huuhtele linssit ja siivilöi. Pilko valkosipulit sekä inkivääri ja kuullota öljyssä. Lisää chilitahna ja pehmennä makua paistamalla sitä miedossa lämmössä. Laita vain vähän chiliä, jos haluat pehmeämmän makuelämyksen. Lisää joukkoon kookosmaito ja tomaattimurska, osa vedestä ja kiehauta. Lisää linssit ja anna kiehua miedolla tulella, kunnes linssit ovat pehmeitä. Noin puolisen tuntia. Lisää kuumaa vettä tarvittaessa, minun keitoistani tulee aina aika paksuja.


Yleisön painostuksesta. Se on poikani mielestä maailman parasta makaronilaatikkoa yhdellä oolla. Siinä ei ole maitoa. Siinä ei ole kananmunaa. Eikä ylikypsää makaronia ja liian vähän lihaa suhteessa. Sen sijaan siinä on pekonia, valkosipulia ja kermaa, runsaasti oikeaa kermaa. Siksi se on niin hyvää.  Resepti on miehen kehittämä vuosia sitten, hän oli aitojen makujen voi- ja kermaihminen. Tätä reseptiä olen joutunut tavailemaan puhelimessa ystäville aika monta kertaa, laitettakoon se siis jakoon. Tuhtia, aitoa ruokaa. Tyydyttävää etenkin talvella.

Harrin makaronilaatikko

0,5 kiloa kunnon jauhelihaa, luomua, charolais´ta tai kyyttöä
1 punasipuli
1 keltasipuli
4 valkosipulinkynttä
Tilkka öljyä
Paketti luomupekonia
2-3 dl kermaa, ei kevyttä lisäainemukakermaa
Tilkka pastan keitinvettä
500 gr tummaa makaronia
Mustapippuria
(Suolaa)

Keitä pastaa runsaassa vedessä puolikypsäksi enintään noin viisi minuuttia ja siivilöi. Säästä tilkka keitinvettä. Pilko sipulit ja valkosipulit ja kuullota tilkassa öljyä. Leikkaa pekoni sentin leveiksi siivuiksi, ruskista. Lisää joukkoon jauheliha ja ruskista. Mausta pippurilla, lisää mukaan kerma. Sekoita lihaseos pastan kanssa uunivuokaan. Jos kaipaat lisää nestettä, heitä joukkoon loraus pastan keitinvettä. Paista uunissa 200 asteessa 20 minuutista puoleen tuntiin. Pasta saa olla vähän al dente. Nauti, tämä on sellainen ruoka, jota kaikki syövät paljon. Loput, jos jää voi lämmittää seuraavana päivänä.

Kotiruokaa, erikoisuuksia, lihaa, kalaa. Tuhdimpaa ruokaa ja kevyempää. Vaihtelua ruokavalioon täytyy saada, mutta meidän perheessämme palataan aina aasialaisiin herkkuihin, pari kertaa viikossa. Tämä itsekehitetty aasialaistyyppinen resepti yhdistää soijaa, chiliä ja valkosipulia, takuuvarma kimppa kuten lime, chili ja valkosipulikin. Mausteseoksen tekee minuuteissa, mutta kanankoivet haudutetaan hitaasti uunissa mureiksi.

5-6 luomukanan koipireittä
1 dl soijaa
0,5 dl hunajaa
Teelusikallinen Chiu Chow -chiliöljyä tai punaisia chilejä maun mukaan
4-5 valkosipulin kynttä
Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Leikkaa kanankoivet kahtia nivelen kohdalta. Pilko valkosipulit ja inkivääri. Sekoita joukkoon soija, hunaja ja chili. Jos käyttämäsi hunaja on liian kiinteää, voit sekoittaa siihen lorauksen kuumaa vettä. Lisää chilin määrää, jos olet mausteihminen ja jos pidät makeasta, lisää hunajan määrää.  Asettele kanat kannelliseen uunivuokaan ja lorauta mausteseos päälle. Hauduta uunissa 150 asteessa kaksi tuntia. Jos olet paikalla, voit tunnin päästä kääntää kanat. Viimeisen parikymmentä minuuttia voi kanojen antaa ruskistua ilman kantta. Seuralaiseksi sopii riisi, noodelit, tai vaikkapa paistettu kaali.

Kuva on muuten otettu joskus kesän kupeella. Ihan erilainen valo. Mutta nyt alkaa jo olla valoisampaa kello kahdeksalta aamuisin, valoa kohti mennään, jipii.

Vongole-pasta kuuluu suosikkiruokiini Italiassa. Vongole veraci -simpukoihin en ole usein törmännyt Suomessa. Italialaisen Vongolan lantinankielinen nimi on Tapes semidecussatus, mikä lieneekään suomeksi, Tapes-simpukka tai Matto-simpukka? Hieta-simpukan oletan olevan eri laji, ne lienevät isompia. Joku viisaampi saa mielellään sivistää minua. Nyt kun italialaisia simpukoita saa, valmistin lempipastaani ensimmäistä kertaa itse. Kirjoista ja netistä löytyi hyvinkin erilaisia ohjeita, minun versiossani on rutkasti valkosipulia, valkoviiniä, persiljaa ja ripaus chiliä.

Pussi tuoreita Vongola-simpukoita
3-4 valkosipulinkynttä
Reilusti oliiviöljyä
1-2 kokonaista Peperoncino-chiliä
2,5 dl valkoviiniä
Rutkasti (sileälehtistä) persiljaa
(Vähän suolaa)
Nokare voita pastan sekaan

Pese ja harjaa simpukat huolellisesti juuresharjalla kylmässä vedessä. Kopauta auki olevia  simpukoita ja jos kuori ei sulkeudu, heitä pois.  Vesi kannattaa vaihtaa muutaman kerran, ei ole mukavaa, jos hiekka narskuu hampaissa. Siivilöi simpukat lopuksi.

Pilko valkosipulit ja persilja. Lorauta paksupohjaiseen kattilaan runsaasti oliiviöljyä ja kuullota valkosipulit ja chili miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon persilja sekä viini ja kiehauta. Nosta simpukoita kypsymään kiehuvaan liemeen kourallinen kerrallaan ja sekoita. Sulje kansi ja anna kypsyä muutaman minuutin. Kun simpukat ovat auenneet, nosta ne hetkeksi syrjään reikäkauhalla ja lisää kattilaan uusi satsi. Heitä pois ne yksilöt, joiden kuori ei ole auennut. Lopuksi lisää kaikki kypsät simpukat takaisin liemen sekaan kattilaan. Keitä pasta, siivilöi ja sekoita joukkoon nokare voita. Sekoita spaghetti liemen ja simpukoiden joukkoon. Nauti. Meillä on kuvassa Bucatini-pastaa, kun muuta ei kaapista löytynyt. Klassinen spaghetti toimii paremmin.

Bloggaajat

Susanna Björklund

Susanna on intohimoinen ruoanlaittaja, jonka repertuaariin kuuluu kaikki hyvä ruoka aina perinteisestä makaronilaatikosta, tosin ei niin perinteisesti valmistettuna, vietnamilaisiin erikoisuuksiin..

Lue kirjoitukset »

Ville Hietalahti

Ville havainnoi, tarkkailee ja kyseenalaistaa. Kohteina ruoan poliittisuus, yhteiskuntakriittisyys, historia vs. aika, jossa elämme..

Lue kirjoitukset »

Niina Hietalahti

Niina on Anton & Antonin perustaja, perheenäiti ja vaimo. Ei mikään gourmet-kokki, mutta maukkaan kotiruoan laittaja ja munakkaan paistaja. Uuden ideoija ja kyseenalaistaja..

Lue kirjoitukset »

Haku